VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry on perhe- ja lähisuhdeväkivallan avopalveluyksikkö.
Palvelemme sekä tekijöitä että uhreja.

”Koulussa tunsin itseni turvattomaksi”

Rakastan Mikkeliä. Täällä on ollut kaikki, mitä olen tarvinnut tähänastisessa elämässäni ja nyt kun on tullut aika muuttaa kotikaupungistani pois, olo on totta kai haikea. Tunnen oloni turvalliseksi täällä. Lapsuuteni oli turvallinen, paitsi koulussa.

Hetkinen, koulussa tunsin itseni turvattomaksi? Eihän sen näin pitäisi olla! Vietin suurimmat osani hereillä olo ajastani koulussa, niin kuin edelleen lapset ja nuoret tekevät, enkä saanut siellä itselleni turvallisuudentunnetta. Kylmä koulumaailma; syö tai tule syödyksi. Pienen lapsen ääntä ei kuultu kiusaamisasioissa. Omien mielipiteiden esiintuonti oli kielletty, opettajan varpaille ei hypitä. Jäin viidakossa jalkoihin, en ollut sen vahvimpia eläimiä. En ollut kiusaaja vaan kiusattu.

Koulukiusaamista yritetään näennäisesti ehkäistä ja poistaa, muttei kunnolla. Opettajilla ei tunnu olevan aikaa tai uskallusta puuttua tilanteisiin. Voihan se olla, ett nykyiset lapset ovat fiksumpia kuin minun aikanani ja kiusaavat jossain muualla kuin koulussa. Tai nykyiset kiusatut ovat jo niin maahan hakattuja, etteivät enää osaa avata suutaan. Jos vanhemmat huomaavat kiusaamisen, kertovat asiasta opettajalle, silloin hänen tulisi puuttua tilanteeseen, eikä vain painaa sitä villaisella. Eihän vastuu ole vain koulun henkilökunnalla, mutta jos he eivät puutu, vanhemmat tekevät rikosilmoituksen ja tilanne paisuu taas suuremmaksi.

Aikuisen, joka viettää lapsen tai nuoren kanssa suurimman osan päivästä, pitäisi omata se rohkeus ja tietotaito puuttua kiusaamiseen ja ohjata kiusattu eteenpäin, jos on tarve.

Mutta minnepä ohjaat? Koulukuraattorit ovat ylityöllistettyjä, samoin terveydenhoitajat. Kaikki tapaukset eivät todellakaan tarvitse psykiatrisen poliklinikan apua. Mistä saadaan lapselle auttaja, jolle hän voi puhua haavoistaan. Puhua tunteistaan ja tuntemuksistaan. Kiusaaminen jättää aina arvet, mutta jos tapahtumat käsitellään ajoissa pois, ei lapsen tai nuoren tarvitse käyttää seuraavia kuutta – seitsemää vuotta tapahtumien prosessointiin. Minunkaan ei olisi tarvinnut kerätä kahdeksaa vuotta itseluottamustani uudestaan kokoon.

Oppimisen tulisi olla hauskaa, mutta hauskuus katoaa heti, kun kouluun pitäisi lähteä. On kauheaa katsoa lapsia, jotka alkavat itkemään, kun kouluaamu taas viikonlopun jälkeen koittaa. Korvissa kuuluu vain kiusaajien mollaukset ja ivailut. Puuttukaa vanhemmat rohkeasti kiusaamiseen, viimeistään jos koulu ei sitä saa loppumaan!

Luodaan yhdessä turvallinen Mikkeli – niin kouluissa kuin kotonakin!

Aino Pohjanvirta

Share This Post:

Comments ( 0 )

    Leave A Comment

    Your email address will not be published. Required fields are marked *

    Kumppaneita ja lisätietoa