Välitä väkivallasta -blogi
Seuraa Violan henkilökunnan, hallituksen jäsenten ja asiakkaiden mietteitä.
Voit osallistua keskusteluun joko blogissa tai Facebookissa.

Yksi perinteinen tapa arvioida kanssaihmisiämme on mitata puheiden ja tekojen välistä yhteyttä. Luotettavaksi koetaan yleensä henkilö, jonka sanoilla ja teoilla on vahva yhteys. Jokainen elämää jo elänyt kuitenkin tietää, että sanojen ja tekojen yhteispeli edellyttää meiltä paitsi tahtoa myös voimakasta sisäistä johdonmukaisuutta. Erityisen tärkeää sanojen ja tekojen aikaansaama luottamus on parisuhteissa ja muissa läheissuhteissa. Kannustava ja kannatteleva ilmapiiri luovat uskoa ja pohjaa tulevaan, kun taas turvattomuuden kokemukset luovat usein kivuliaita vaikutuksia muihinkin ihmissuhteisiin. Luottamuksen ja turvallisuuden rakentumisen kannalta huolestuttavin tilanne on yleensä silloin, kun perheessä tai parisuhteessa on väkivaltaa.

Väkivaltaisessa suhteessa sanat ja teot ovat sekä väline että keino, jolta suojaudutaan. Ominaista väkivaltaiselle suhteelle on vähittäin kasvava pelon ilmapiiri, jonka rakkauteen ja luottamukseen pohjaavassa suhteessa sanojen ja tekojen välinen epäjohdonmukaisuus ja ristiriita aiheuttavat. Eläminen suhteessa, jossa hellyyden ja välittämisen osoitusten kääntöpuolena ja lomassa esiintyy voimakasta henkistä tai fyysistä alistamista, häpäisemistä ja kontrollointia, on omiaan aiheuttamaan sen kokijalle voimakasta stressiä ja kuormitusta. Tavanomaista ovat keinottomuuden, häpeän, ahdistuksen, lamaannuksen ja itsensä epäilyn tuntemukset, jotka monesti myös aiheuttavat vaikenemista. Väkivaltaisen suhteen tuhoavasta dynamiikasta johtuen siihen on usein vaikeaa eläytyä ulkopuolelta, jos vastaavaa ei ole omakohtaisesti kokenut. Osaltaan tästä syystä väkivaltaa kokeneet myös kokevat herkästi sanallista ja muuta väheksyntää ja syyllistämistä ulkopuolisilta jopa silloin, kun toisen osapuolen tavoitteena oli ennemminkin tukea ja auttaa.

Väkivallan tekijän kohdalla väkivalta on pohjimmiltaan alkukantainen reaktio tilanteeseen, jonka koetaan uhkaavan omaa minuutta ja olemassaoloa. Väkivaltaisen käytöksen ilmeneminen parisuhteessa viestii yleensä siitä, että taustalla on omaan sisäiseen turvallisuudentunteeseen peruuttamattomasti vaikuttaneita traumaattisia kokemuksia, alistamista – ja väkivaltaa. Tämä ei vähennä väkivallan tekijän vastuuta omasta toiminnastaan, mutta kuvastaa ja alleviivaa väkivallan tuhoisuutta ilmiönä. Väkivaltaiset sodat – kuten myös fyysinen, sanallinen, seksuaalinen tai taloudellinen alistaminen arjessa – vaikuttavat ja elävät tietoisuudessamme (ja tiedostamattomasti) pahimmillaan vielä sukupolvia eteenpäin. Väkivaltaisuuden kierteen katkaisu vaatiikin yksilötasolla vahvaa motivaatiota ja yleensä myös ulkopuolista apua.

Aggression tunne liitetään arkikielessä usein väkivaltaan, vaikka oikein kanavoituna se on yksi keskeisistä voimavaroistamme. Voi jopa väittää, että mitään tärkeää emme saisi aikaan ilman aggression tunnetta. Todistaessamme esimerkiksi kiusaamista tai alistamista meissä heräävä aggressio on tärkeä viesti siitä, että tilanteessa on jotain väärää, jonka pohjalta meissä herää vaistonvarainen tarve puuttua siihen sanoin tai teoin. Väkivallan ehkäisyssä ja sen vastustamisessa sekä puheilla että teoilla on paikkansa, ja vaikuttavimmin niitä voi hyödyntää väkivallan tuhoava dynamiikka ja vaikutukset mielessä pitäen. Läheisten ja muiden ulkopuolisten osoittama kuuntelun taito, ei-tuomitseva ilmapiiri, halu ymmärtää sekä uskallus sanallistaa oma huoli toisesta ovat arkisissa kohtaamisissa avainasemassa. Väkivaltaa kokeneelle pahinta on joka tapauksessa tunne siitä, että ei välitetä. Hiljaisuudella, välinpitämättömyydellä ja puuttumattomuudella luomme väylää väkivallalle, halusimme sitä tai emme.

Viivi Lehtinen (hankevastaava)

ARKI! – Turvakodin jälkeisen toimintakyvyn kehittämishanke

 

YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea teki 5. maaliskuuta 2018 ratkaisunsa Suomessa tehtyä perheväkivaltaa ja lapsen huoltajuutta koskevassa valitusasiassa. Ratkaisussa todettiin, että tapauksessa on loukattu YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamiseen tehtyä yleissopimusta. Kyseinen ratkaisu oli ensimmäinen Suomea koskeva ratkaisu. Sen viesti on selkeä ja merkittävä – valtiolla on velvollisuus turvata asianosaisia perheväkivallalta ja viranomaisten on perehdyttävä lapsen tilanteeseen huolellisesti ja kokonaisvaltaisesti huoltoon liittyvissä ratkaisuissa. Ratkaisussa merkittävää on lisäksi se, että komitea kehottaa tarkastelemaan vanhemmuuden laatua ja väkivallan vaikutuksia vanhemmuuteen erityisesti silloin kun tehdään päätöksiä lapsen huollosta.

Suomessa on tehty väkivallan vastaista työtä vuosikymmeniä. Väkivalta, sen läsnäolo perheissä, erotilanteissa ja eron jälkeen on asia, joka vaikuttaa vanhemmuuteen. Jostain syystä meillä on kuitenkin vähän sellaisia tilanteita, joissa tarkastellaan sitä, miten väkivalta vaikuttaa vanhemmuuteen. Perheväkivalta ja eron jälkeinen vaino, kuten myös vieraannuttaminen ovat todellisia ilmiöitä, joiden tunnistaminen on hyvä alku, mutta ei missään nimessä riittävää.

Lapselle tärkeintä on turvallisuus.

Violan asiakkaan kirjoittamaa:

”Olen matkalla kohti eheämpää itseäni. Olen huomannut, että päivä kerrallaan vointini on hiukan parempaa. En tunnista itseäni vuosien takaa ja epäusko siitä, että minä olen elänyt sen kaiken, on välillä liian hämmentävää ja surullista. Tänäkään päivänä en ihan täysin tunne itseäni ja luulen, että itseni löytämiseen kuluu vielä pitkä aika.

Eheytymiseni varrella olen löytänyt uusia, hyviä ihmisiä elämääni, joiden myötä olen ymmärtänyt, että maailmassa on olemassa ihmisiä, jotka aidosti välittävät sinusta sinun itsesi tähden. Eräs ihminen kerran kysyi minulta, että miksi olen sellainen kuin olen. Joskus vuosia sitten olisin ehkä vastannut, että ´koska tällainen minusta tehtiin´. Kuitenkin nyt pystyin vastaamaan, ´koska tällainen minä haluan olla, enkä mikään tai kukaan muu. ´ Olen oppinut olemaan oma itseni, enkä enää välitä siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Vuosia kuvittelin olevani vääränlainen, enkä enää ikinä halua siihen mielikuvaan itsestäni takaisin.

Uudet ihmiset elämässäni ovat opettaneet minut taas luottamaan ihmisyyteen ja sen hyvyyteen, enkä voisi heille enempää kiitollisempi olla. Minä sekä lapset voidaan hyvin, ja luotan elämäni onnelliseen loppuun. Kun minulla on oikein vaikeaa oman itseni kanssa, luen Positiivisten ajatusten kirjasta seuraavan pätkän:

Ihminen tarvitsee ihmistä,                                                                                                                                                                        ollakseen ihminen ihmiselle,                                                                                                                                                                                                   ollakseen itse ihminen.                                                                                                                                                                                Lämpimin peitto on toisen iho,                                                                                                                                                             toisen ilo on parasta ruokaa.                                                                                                                                                                                                   Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,                                                                                                                                                        olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.                                                                                                                                                 Ihminen tarvitsee ihmistä.                                                                                                                                                                        Ihminen ilman ihmistä                                                                                                                                                                                on vähemmän ihminen ihmiselle,                                                                                                                                                        vähemmän kuin ihminen voi olla.                                                                                                                                                       Ihminen tarvitsee ihmistä.”

Miia

Kumppaneita ja lisätietoa