Välitä väkivallasta -blogi
Seuraa Violan henkilökunnan, hallituksen jäsenten ja asiakkaiden mietteitä.
Voit osallistua keskusteluun joko blogissa tai Facebookissa.

Violan kehittäjäryhmässä 13.12.17 pohdimme sitä, mikä tekee joulusta erityisen juhlan, jos perheessä tai suhteessa on väkivaltaa. Tarkastelimme ja vertailimme lyhyesti aihetta tutkimustiedon ja kokemuksellisen muistitiedon pohjalta. Tutkimusten ja kokemusten mukaan loma-ajoilla on vaikutusta perheissä tapahtuvaan väkivaltaan. Pitempien lomien aikana perheissä ilmenee selkeästi enemmän väkivaltaa kuin lyhyempien lomien aikana. Jouluna myös itsemurhariski on kohonnut.

Kehittäjäryhmässä havaittiin joulun vaikutuksen väkivaltaan näyttäytyvän siten, että

  1. joulua ei juhlita ollenkaan; elämänkaaressa on vuosia, jolloin sitä ei ole juhlittu
  2. joulun perinteet on laitettu uusiksi, esimerkiksi on opeteltu ikään kuin uudestaan juhlimaan joulua myöhemmin elämän aikana, eri lähtökohdista (”minä en ainakaan pilaa lasteni joulua, kuten minulle on tehty”)
  3. joulun juhliminen on teennäistä tai arvot (esim. hengellisyys) jäävät epäselviksi ja voivat jopa pelottaa lapsia
  4. joulu on ainut perhejuhla, jolloin ei ilmene väkivaltaa
  5. joulunajan väkivalta on samanlaista kuin muussa arjessa (näyttäisi liittyvän vakavaan väkivaltaan)
  6. joulunajan siirtymävaiheet korostuvat eli jouluun valmistautuessa jännite saattaa kasvaa ja joko jouluna tai joulun päätyttyä jännitteet purkautuvat räjähdysmäisesti, kun voidaan taas elää ”normaalisti”

Kehittäjäryhmässä joulumuistoista keskusteltaessa tuli esille, että jouluihin liittyi runsaasti odotuksia siitä, miten se tuli viettää tai miten lahjojen saamiseen oli pitänyt suhtautua. Mikäli odotukset eivät täyttyneet ja suhtautuminen oli ”vääränlaista”, oli joulu pilalla ja siitä tuli seuraamuksia. Lahjoihin liittyvä kiitollisuus korostui joko ylenmääräisenä tai vaatimattomuutena. Omat kokemukset lapsuuden jouluista näyttivät vaikuttavan vahvasti myös aikuisena vietettyihin jouluihin. Omien aiempien joulukokemusten vaikutus näkyy esimerkiksi epävarmuutena siitä, miten joulua saa juhlia, kuinka paljon perinteitä saa rikkoa tai kenelle ostetaan lahjoja. Yrittääkö vanhempi korvata omien lastensa kautta jotakin, mitä on itse menettänyt, vai pelkääkö hän lasten pettymystä ja sitä, että olisikin huono vanhempi tai pilannut lasten joulun kaikesta kokemastaan huolimatta.

Joulunajan selviytymiskeinoiksi oli keksitty monenlaisia käytänteitä, kuten se, että jouluna hakeuduttiin suvun tai ystävien luokse juhlimaan tai että viivyteltiin ja välteltiin siirtymävaiheissa. Esimerkiksi juhlita kotiin tultaessa saatetaan ensimmäisenä käyttää koira ulkona tai laittaa lapset nukkumaan – ei jättäydytä heti väkivallan tekijän läheisyyteen. Vakavan väkivallan selviytymiskeinona näyttäisi olevan taistelutahto, halu ja keinot säilyä hengissä tilanne kerrallaan. Selkeimmin kaikista keinoista tuli kuitenkin esille oikeanlaisen ilmapiirin luomisen yrittäminen ja ylläpitäminen.

”Jos se nyt vielä hyökkää, niin enempää en voi enää tehdä.”

Kehittäjäryhmässä todettiin myös, että lapsille tulisi kertoa joulunajan merkityksistä, kuten hengellisistä teemoista ja ylipäätään keskustella siitä, mitä joulu tarkoittaa omalle perheelle tai parisuhteelle.

Yleisiä ennakoivia keinoja turvalliseen jouluun:

  1. Turvasuunnitelman voi miettiä etukäteen. Jännitteen tai uhkan kasvamisen tunnistaminen kotona. Tärkeiden tavaroiden pakkaaminen valmiiksi johonkin, mistä kassin saa nopeasti mukaan, jos kotoa pitää poistua nopeasti. Miten toimia lasten kanssa, ja lasten mahdollinen valmistelu hätätilanteisiin.
  2. Kannattaa miettiä ja sopia valmiiksi, kenen luo voi mennä, jos turvakoti ei ole vaihtoehto.
  3. Turvakotiin voi soittaa jo etukäteen mahdollisesta saapumisesta sinne, turvakodin puhelinnumeron voi tallentaa vaikka salanimellä puhelimeen tai ystävän kanssa voi sopia siirtymisestä turvakotiin.
  4. Parisuhteen tai perheen tilanteesta voi puhua jollekulle. Älä jää yksin väkivallan kanssa! Tiedosta ja tutki etukäteen oman asuinalueesi tai paikkakuntasi saatavilla oleva apu.

 

Turvallista ja onnellista joulunaikaa toivottavat
kehittäjäryhmä sekä Birgitta Huisman-Laine, Jarmo Romo ja Minna Goman.

Valtakunnallista ehkäisevän päihdetyön viikkoa vietetään 7.–13.11.2016. Me täällä VIOLAssa haluamme huomioida viikon, sillä ovathan väkivalta ja päihteiden käyttö selkeästi yhteydessä toisiinsa. Toki ne eivät aina kulje käsi kädessä – väkivaltaa esiintyy myös ilman päihteitä, eikä päihteiden liikakäyttöön suinkaan aina kuulu väkivalta.

Kirjoitan tätä blogitekstiä lasten ja nuorten näkökulmasta. Vanhemman tai vanhempien päihteidenkäyttö voi altistaa lapsen ja nuoren näkemään, kuulemaan, kokemaan ja aistimaan jotain sellaista, joka tuo turvattomuutta heidän elämäänsä. Riitely ja väkivalta pelottavat. Lapset ja nuoret saattavat tuntea huolta, häpeää, vihaa ja pettymystä. Tähän voi liittyä myös itsensä syyllistämistä vanhempien käytöksestä. Arki perheessä voi olla ennalta-arvaamatonta ja salailevaa.

Monet aikuiset asiakkaani ovat kertoneet, että omien vanhempien välillä nähty väkivalta ja vanhempien päihteidenkäyttö on ollut ainakin yhtä paha kokemus kuin myöhemmissä aikuisuuden lähisuhteissa itse koettu väkivalta. Käsittelemättömät lapsuuden kokemukset ovat olleet aikuisuudessakin arjen hyvinvointia heikentävänä möykkynä ja altistaneet masentuneisuudelle, omalle päihteiden liikakäytölle, mitättömyyden ja arvottomuuden tunteille, näin vain parina esimerkkinä luetellen.

Lasten oikeuksien sopimus velvoittaa meitä kaikkia pitämään huolta lapsista ja nuorista – niin valtiota, kuntia, vanhempia kuin kaikkia meitä muita lasten ja nuorten ympärillä olevia aikuisia. Lasten oikeuksien sopimus korostaa lapsuuden ja vanhemmuuden ainutlaatuista asemaa ja merkitystä, kuten myös vanhempien ja muiden huoltajien ensisijaista vastuuta lasten tasapainoisen kasvun ja kehityksen tukemisessa. Lasten hyvinvointi lähtee hyvinvoivista vanhemmista, ja tähän hyvinvointiin kannattaa suunnata voimavaroja. Vanhemmuus onkin usein voimavara ja motivoiva tekijä kuntouttaa itseään, oli sitten kyse päihteiden liikakäytöstä tai väkivallasta tai näiden yhteen nivoutumisesta.

Lapsilla on oikeus huolenpitoon ja suojeluun sekä oikeus osallistua, ilmaista esimerkiksi näkemyksensä itseään koskevassa asiassa ja tulla kuulluksi. Oikeus jo tänään, tässä ja nyt, elää päihteiden käytön haittavaikutuksilta vapaata ja väkivallatonta elämää. Heillä on myös mahdollisuus saada tämän päihdeviikon teeman näkökulmasta apua omien kokemustensa työstämiseen tilanteissa, joissa päihteet ja väkivalta ovat horjuttaneet hyvinvointia – se on lapsen mahdollisuus ja oikeus.

Tämän vuoden ehkäisevän päihdeviikon erityisenä teemana on puheeksiotto: ”Kysy. Se kannattaa.” Halutaan kannustaa puhumaan päihteistä ja kysymään rohkeasti päihteiden käyttöön liittyvistä ongelmista. Aikuiset usein kertovat toivoneensa lapsina, että heiltä olisi kysytty suoraan heränneistä huolista. Puheeksiotto ei koske ainoastaan ammattilaisia. Oli sitten puheeksiottaja ammattilainen tai ystävä, tuttu tai perheenjäsen, päihteitä käyttävien perheiden hyvinvoinnin kannalta se voi olla ratkaiseva askel muutokseen. Ei välttämättä aina juuri kysymyshetkellä, mutta se voi olla alku muutostielle.

Kirjoittaja: Merja Kortelainen

Saumuri – hankkeen kirjoitus Väkivaltatyön verkostofoorumista

 

Verkostopuhetta ja multifoorumeja

Väkivaltatyön foorumissa syksyllä 2014 meillä on jälleen kerran loistava tilaisuus eri tasojen rakentavaan ja tasa-arvoiseen keskusteluun ja kohtaamiseen. Puhe voi olla kantaa ottavaa, arvioivaa ja kyseenalaistavaa. Meitä puhuttaa erityisesti se, miten saisimme kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oman äänen kuuluville niin, että he voisivat kokea tulleensa kokonaisvaltaisesti kohdatuksi ja hoidetuksi. Meille tämä tarkoittaa konkretiaa, toimia ja näyttöjä yhteisöiltämme, että normimme eivät ole heikoimmassa asemassa olevia syrjiviä, jäykkiä ja lyhytnäköisiä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että otamme kansalaiset mukaan palvelujen ja palveluprosessien suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että kysytään asiakkailtamme, miten häntä voitaisiin parhaiten tukea ja auttaa ja onko puhuttu hänelle tärkeistä ja merkityksellisistä asioista tai ovatko auttamismenetelmämme auttaneet. Tällä hetkellä useat asiakkaamme kokevat suurta voimattomuutta ja osattomuutta elämäänsä ja yhteisöönsä, ja samaan aikaan palvelujärjestelmä vaatii heiltä sitkeyttä ja paljon tietämystä palveluista ja lisäksi vielä vahvaa toimijuutta. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan rinnalla kulkevaa tukea ja apua, ei tekoja toisen puolesta, vaan apua asiakasta ja/tai hänen verkostoaan auttamaan itse itseään. Meidän tulee lopulta vain luottaa ihmisten omaan pystyvyyteen.

Väkivaltatyön foorumien historia alkaa parinkymmenen vuoden takaa Suhmuran tapaamisesta. Suhmura on Joensuun liepeillä sijaitseva noin tuhannen asukkaan kylä. Ydinajatuksena yhteisille tapaamisille oli jo tuolloin yhteinen jakaminen ja ns. ”suhmuran henki.” Vaikeiden asioiden äärellä työskentelevien ihmisten on tärkeää saada kokoontua ja vaihtaa ajatuksia vapaassa ilmapiirissä ilman sen suurempia valmisteluja. Tästä yhteisöllisestä tapahtumasta ja tunnelmasta sai alkunsa ns. ”suhmuran henki.” Mikä on sitten muuttunut noista ajoista? Verkostot ovat suurentuneet, tapahtumissa on yhä enemmän ihmisiä ja foorum sanan merkitys on muuttunut enemmän seminaarin oloiseksi multifoorumiksi. Tänä päivänä eri tasojen toimijoiden ja kuntien välisen yhteistyön tueksi kaivataan verkottumista ja miksei vertaistukeakin.

Tällaiset multifoorumit tuottavat yhdessä parhaimmillaan päätöspäiväksi kiteytyneen viestin yhteiskunnallemme siitä, mitä perhe- tai lähisuhdeväkivaltatyö on tänä päivänä. Mikä sitten yhdistää tai puhuttaa perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön eri toimijoita? Se voi olla auttamisenhalu, tarve tuottaa turvallisuutta läheisillemme, pelon poistaminen tai yhteisen ymmärryksen luominen yhteiskunnallisesti. Asiakas lahjoittaa meille tarinansa. Ratkaisevaa mielestämme on se, mitä me tarinalla teemme, koska työntekijän ja asiakkaan yhteinen toimijuus ja vaikuttaminen käynnistävät muutosprosessin. Muutos on käynnistynyt jo silloin, kun asiakas ottaa meihin yhteyttä ensimmäistä kertaa. Kaikenlainen kohtaaminen vaikuttaa meihin ja asiakkaisiin.

Saumuri – hankkeessa* rakennamme ns. rautalankamalleja palveluketjuista perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneille, yhdessä viiden vammaisjärjestön, viranomaisten, lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden kehittäjäasiakkaiden ja kokemusasiantuntijoiden kanssa. Väistö-hanke* rakentaa yhteistyötä ja palveluketjuja julkisten peruspalveluiden kanssa sekä luo väkivaltatyön avainhenkilöille paikkaa ja tilaa eri toimipisteissä. Tarkoituksenamme on yhdessä rakentaa polut ja etapit polkujen välissä, jotta lähisuhdeväkivaltatyö saa oman paikkansa palveluketjuissa ja työntekijät luvan toimia yksiköissään.

Näemme selvästi sen, että erilaisten ihmisten kohtaaminen ”suhmuran hengessä” on saavuttanut uuden tason, jossa uskaltaudumme yhä enemmän puhumaan myös oman kokemuksen hengessä. Erilaisten näkemysten sietäminen, debaatit ja yhteisten ajatusten löytäminen, asioiden auki puhuminen ja elävään elämään ”saumaaminen” ovat niitä asioita ja tekijöitä joita haluamme korostaa väkivaltayön foorumissakin. Ehkä se on niin, että menneisyydestä voi ammentaa tulevaisuuteen, mutta nykyisyyttä ei saa ohittaa koskettamatta sitä. Toivottavasti yhdessä tavoitamme tämän sangen toiveikkaalta kuulostavan ”Suhmuran hengen.”

Suhmuran hengessä Jarmo ja Birgitta Saumuri-hankkeesta

 

Saumuri-hanke* VIOLA- väkivallasta vapaaksi ry:n Saumuri-hankkeen ja Itä-Suomen Väistö-hankkeen yhteensovitettuna päämääränä on verkostoivan ja pysyvän osaamiskeskusrakenteen kautta tarjota Mikkelin Seutusoteen kuuluvan kuuden kunnan asukkaille lähisuhdeväkivaltaa ehkäiseviä ja hyvinvointia ylläpitäviä palveluita ja toimintatapoja sekä turvata väkivallan osapuolille koordinoidut palvelut.

Saumuri-hankkeen omana, kokonaisuuteen kytkeytyvänä päätavoitteena on vahvistaa ja varmistaa kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallisuutta tässä yhteensovittavassa kehittämistyössä. Kehittämistyötä ohjaa oikeus osallisuuteen ja kumppanuuteen, jossa asiakkaalla on oikeus tulla kuulluksi, osallistua ja vaikuttaa palveluiden sisältöjen suunnitteluun sekä päätöksentekoon ja palveluiden arviointiin. Mukana hankkeessa ovat kehittäjäasiakkaat sekä kokemusasiantuntijat.

Väistö-hanke* Hankkeen tavoitteena on vahvistaa rakenteita ja osaamista perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi ja ongelmiin puuttumiseksi. Hankkeessa luodaan Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon alueelle yhtenäinen lähisuhdeväkivallan tunnistamisen, puuttumisen, arvioinnin ja ohjaamisen toimintamalli, missä huomioidaan STM:n suositukset.

 

 

 

 

Kumppaneita ja lisätietoa