Välitä väkivallasta -blogi
Seuraa Violan henkilökunnan, hallituksen jäsenten ja asiakkaiden mietteitä.
Voit osallistua keskusteluun joko blogissa tai Facebookissa.

Ihminen sukellusveneessä näkee periskoopista oman rajatun todellisuutensa. Kun avaa luukun kannelle, näkee laajemman todellisuuden väreineen ja tuoksuineen.

Muutos tapahtuu todennäköisemmin, kun ihminen saa tilaa ja vaihtoehtoja. Kun puhutaan parisuhteen ja perheen turvallisuudesta, puhutaan usein myös muutoksesta ja motivaatiosta siihen. Mikä siihen ohjaa ja miten motivaatio syntyy?

Ihminen kysyy mikä on mahdollista, voinko minä, onko minulla vaihtoehtoja? Yksi kohtaamistani tarinoista meni näin: Perheen toinen vanhempi jäi yllättäen yksin usean pienen lapsen kanssa. Kasautuneet paineet olivat isoja. Hän oli oma-aloitteinen ja oli itse yhteydessä lastensuojeluun. Hän sai apua ja tukea, juuri sitä mitä siinä kohtaa tarvittiin.

Toinen lyhyt tarina kohtaamisista ja erilaisista vaihtoehdoista kertoo arvioinnista ja eräänlaisesta ”räätälöinnistä”. Samat tavat ja keinot eivät aina toimi kun puhutaan lähisuhteiden turvallisuuden kanssa tehtävästä työstä. Nuori mies istuu minua vastapäätä. Olemme tavanneet kolme kertaa. Tunnistan hänen vaikeutensa puhua – varsinkin tunteista. Voimmeko lähteä kävelemään? hän kysyy. Ja niin me lähdemme. Kierrämme hautausmaan ja muita rauhallisia reittejä. Nyt työ pääsi oikeasti alkuun. Puhe vaikeistakin asioista oli nyt mahdollista.

Kari Hallikainen
Erityistyöntekijä

 

Pienet jalat yrittävät pysyä vanhemman pitkien, kiireisten askeleiden perässä. ”Tule nyt, on kiire kauppaan! Ruoka pitää laittaa ja joutua jumpalle!” Lapsen mieli tekisi kertoa mukavasta leikistä ja hassuista jutuista päiväkodin pihalla. Ei voi puhua, kun kiire hengästyttää, aikuisen askel on lapselle juoksuaskel.

Kotona kiire jatkuu:

”Tuu mun kaa leikkii”

”Keksi nyt itse jotain tekemistä tai katso pikkukakkosta. Minä laitan nyt ruoan ja haluan puhua puhelimessa rauhassa!”

”Minä inhoon tuota puhelinta, minä haluan rikkoa sen!” ajattelee lapsi.  Hän ei osaa tietoisesti ajatella, että pikkuveljeä kiusaamalla, rallattelemalla rumia tai leluja heittelemällä vanhemman huomion kyllä saa osakseen, mutta niin se vaan toimii. Päivästään väsyneen vanhemman ja vanhempansa huomiota hakevan lapsen välille rakennusainekset riitaan, huutoon, syyttelyyn, mollaamiseen, itkuun ja mieltä kalvamaan jäävään pahaan mieleen on kasassa. Tunteet tuppaavat leviämään, joten eipä aikaakaan, kun riitä on jo levinnyt vanhempien keskinäiseksi ja ikävä ilmapiiri vallitsee kotona.

Ei vanhempi ilkeyttään tuota lapselle pahaa oloa. Taustalla voi olla useiden eri asioiden summautuminen. On väsymystä, voimattomuutta, ajattelemattomuutta, tietämättömyyttä ja ennen kaikkea vuorovaikutuksen puutetta.

Lapsen kuunteleminen pysähtymällä, silmiin katsomalla ja ehkä tarkentavia kysymyksiäkin tekemällä on yksi vanhempana toimimisen peruskivistä. Se ei maksa mitään, ei vie kohtuutonta aikaa eikä se vaadi mitään erityistä paikkaa tai asettelua. Kun kuuntelet lastasi, opit tuntemaan ja ymmärtämään häntä – näet asioita lapsesi silmin. Viestität siitä, että hän on arvokas juuri sellaisena, kun hän on. Hänen tunteillaan ja sanomisillaan on merkitystä. Näin lujitat suhdettasi lapseesi, luot turvaa ja estät väärinymmärryksiä teidän välillänne. Opetat hänelle puhumisen ja kuuntelemisen arvokkaita taitoja. ”Miten sinun päiväsi meni?” tai ”Kerro, mikä harmittaa” ovat arkisia, mutta tärkeitä keskustelun avauksia. Kun lapsi tulee kohdatuksi ja kuulluksi, voi se helpottaa myös hetkellistä yksin touhuamisen sietämistäkin.

Siirrämme joskus aivan tietämättämme omia lapsuudessamme koettuja kasvatuskäytäntöjä ja vuorovaikutuksen malleja omien lastemme kanssa toimimiseen, sekä hyvässä että pahassa. Muutostarpeiden tunnistaminen on ensiaskel. Uudenlaisen toimintatavan oppiminen vaatii kuitenkin tietoista työskentelyä ja paljon toistoja.

”Moi, miten sinun päiväsi on tänään mennyt?”

”Leikin pihalla päiväkodin varaston takana lumijuoksua toisten kanssa. Se oli hauskaa, me pelleiltiin, mutta nyt minua väsyttävää. Minun jalkani ovat vähän kipeät, kengät ovat vielä kosteat ja minä en tykännyt tämän päivän ruuasta, söin vain vähän. Mulla on hirveä nälkä.”

”Tehdäänpä sitten niin, että minä vien sinut jo kotiin toisten luo. Saat voileipää ennen ruokaa, kuivat sukat ja pötköttelet sohvalla. Hierotaan sitten sinun jalkojasi. Minä käyn yksin kaupassa.”

 

Merja Kortelainen, Ylisukupolvisen Kaltoinkohtelun Katkaiseminen -hanke

 

Yksi perinteinen tapa arvioida kanssaihmisiämme on mitata puheiden ja tekojen välistä yhteyttä. Luotettavaksi koetaan yleensä henkilö, jonka sanoilla ja teoilla on vahva yhteys. Jokainen elämää jo elänyt kuitenkin tietää, että sanojen ja tekojen yhteispeli edellyttää meiltä paitsi tahtoa myös voimakasta sisäistä johdonmukaisuutta. Erityisen tärkeää sanojen ja tekojen aikaansaama luottamus on parisuhteissa ja muissa läheissuhteissa. Kannustava ja kannatteleva ilmapiiri luovat uskoa ja pohjaa tulevaan, kun taas turvattomuuden kokemukset luovat usein kivuliaita vaikutuksia muihinkin ihmissuhteisiin. Luottamuksen ja turvallisuuden rakentumisen kannalta huolestuttavin tilanne on yleensä silloin, kun perheessä tai parisuhteessa on väkivaltaa.

Väkivaltaisessa suhteessa sanat ja teot ovat sekä väline että keino, jolta suojaudutaan. Ominaista väkivaltaiselle suhteelle on vähittäin kasvava pelon ilmapiiri, jonka rakkauteen ja luottamukseen pohjaavassa suhteessa sanojen ja tekojen välinen epäjohdonmukaisuus ja ristiriita aiheuttavat. Eläminen suhteessa, jossa hellyyden ja välittämisen osoitusten kääntöpuolena ja lomassa esiintyy voimakasta henkistä tai fyysistä alistamista, häpäisemistä ja kontrollointia, on omiaan aiheuttamaan sen kokijalle voimakasta stressiä ja kuormitusta. Tavanomaista ovat keinottomuuden, häpeän, ahdistuksen, lamaannuksen ja itsensä epäilyn tuntemukset, jotka monesti myös aiheuttavat vaikenemista. Väkivaltaisen suhteen tuhoavasta dynamiikasta johtuen siihen on usein vaikeaa eläytyä ulkopuolelta, jos vastaavaa ei ole omakohtaisesti kokenut. Osaltaan tästä syystä väkivaltaa kokeneet myös kokevat herkästi sanallista ja muuta väheksyntää ja syyllistämistä ulkopuolisilta jopa silloin, kun toisen osapuolen tavoitteena oli ennemminkin tukea ja auttaa.

Väkivallan tekijän kohdalla väkivalta on pohjimmiltaan alkukantainen reaktio tilanteeseen, jonka koetaan uhkaavan omaa minuutta ja olemassaoloa. Väkivaltaisen käytöksen ilmeneminen parisuhteessa viestii yleensä siitä, että taustalla on omaan sisäiseen turvallisuudentunteeseen peruuttamattomasti vaikuttaneita traumaattisia kokemuksia, alistamista – ja väkivaltaa. Tämä ei vähennä väkivallan tekijän vastuuta omasta toiminnastaan, mutta kuvastaa ja alleviivaa väkivallan tuhoisuutta ilmiönä. Väkivaltaiset sodat – kuten myös fyysinen, sanallinen, seksuaalinen tai taloudellinen alistaminen arjessa – vaikuttavat ja elävät tietoisuudessamme (ja tiedostamattomasti) pahimmillaan vielä sukupolvia eteenpäin. Väkivaltaisuuden kierteen katkaisu vaatiikin yksilötasolla vahvaa motivaatiota ja yleensä myös ulkopuolista apua.

Aggression tunne liitetään arkikielessä usein väkivaltaan, vaikka oikein kanavoituna se on yksi keskeisistä voimavaroistamme. Voi jopa väittää, että mitään tärkeää emme saisi aikaan ilman aggression tunnetta. Todistaessamme esimerkiksi kiusaamista tai alistamista meissä heräävä aggressio on tärkeä viesti siitä, että tilanteessa on jotain väärää, jonka pohjalta meissä herää vaistonvarainen tarve puuttua siihen sanoin tai teoin. Väkivallan ehkäisyssä ja sen vastustamisessa sekä puheilla että teoilla on paikkansa, ja vaikuttavimmin niitä voi hyödyntää väkivallan tuhoava dynamiikka ja vaikutukset mielessä pitäen. Läheisten ja muiden ulkopuolisten osoittama kuuntelun taito, ei-tuomitseva ilmapiiri, halu ymmärtää sekä uskallus sanallistaa oma huoli toisesta ovat arkisissa kohtaamisissa avainasemassa. Väkivaltaa kokeneelle pahinta on joka tapauksessa tunne siitä, että ei välitetä. Hiljaisuudella, välinpitämättömyydellä ja puuttumattomuudella luomme väylää väkivallalle, halusimme sitä tai emme.

Viivi Lehtinen (hankevastaava)

ARKI! – Turvakodin jälkeisen toimintakyvyn kehittämishanke

 

Kumppaneita ja lisätietoa