Välitä väkivallasta -blogi
Seuraa Violan henkilökunnan, hallituksen jäsenten ja asiakkaiden mietteitä.
Voit osallistua keskusteluun joko blogissa tai Facebookissa.

Uusi laki koskien lapsen huoltoa astuu voimaan 1.12.2019. Tämä tuleva laki painottaa vanhempien sovinnollisuutta, yhteistoimintaa ja lapsen oikeutta läheisiin ihmissuhteisiin eron jälkeen. Se painottaa myös lapsen osallisuuden vahvistamista ja lapsen mielipiteen selvittämistä.    Miten vanhempien yhteistoiminta ja sovinnollisuus on mahdollista silloin, kun perhe-elämän aikana on koettu väkivaltaa ja turvattomuutta? Kuinka huoltajat pystyvät suojelemaan lasta väkivallalta ja samalla tukemaan lapsen suhdetta läheisiin ihmissuhteisiin?   Väkivalta päättyy harvoin kokonaan eroon, se voi muuttaa muotoaan. Usein se näyttäytyy ammattilaisille riitelynä, kontrollointina, eri viranomaisille tehtyinä ilmoituksina, kyvyttömyytenä sopia asioita ja luottaa toiseen.  Yhteistyövanhemmuus eron jälkeen on mahdollista vasta kun väkivaltaa käyttänyt vanhempi sitoutuu väkivallattomuuteen ja kaikki osapuolet saavat apua väkivaltakokemuksiin. Toisinaan tavoite rinnakkaisvanhemmuudesta on realistisempi, kuin yhteistyövanhemmuuden tavoittelu.  

 Tilanne on myös auttajille vaikea. Ammattilaisten voi olla hyvin haastavaa tunnistaa vaativat erotilanteet ja niiden vaarat, eikä toimivia työkäytäntöjä valitettavasti perheiden auttamiseen juuri ole. Perheen kanssa työskentelevät monet tahot, esimerkiksi lastenvalvoja, lastensuojelu, terveydenhuolto, oikeuslaitos ja mahdollisesti poliisi. Pulmalliseksi on muodostunut tiukat raja-aidat, salassapitovelvollisuus, yhteisen tietoperustan puuttuminen sekä tiedon hajanaisuus.  Nämä pulmat vaarantavat lapsen oikeudet ja turvallisuuden. Kuitenkin vastuu lapsen suojaamisesta ulottuu laajasti eri viranomaisille.   

Kärjistyneissä eroissa vanhempien välillä on mahdollisesti vakavia ristiriitoja, väkivaltaa, väkivallan uhkaa, eron jälkeistä vainoa sekä lapsikaappauksen tai pahimmillaan perhesurman riski.  Lapselle tilanne on vakava riski ja omiaan vaarantamaan hänen kasvunsa, kehityksensä ja turvallisuutensa. Lapselle turvattomuuden tunne voi syntyä niin eri asioista kuin meille aikuisille, mutta aikuisen velvollisuus on kuunnella ja pysähtyä lapsen kokemuksen äärelle. Lapsen tunteet sekä tarpeet tarvitsevat tilaa sekä hyväksyntää. Lasten hyvinvoinnin kannalta on olennaista, että eron jälkeen riskitilanteet tunnistetaan varhaisessa vaiheessa ja riski- ja uhka-arvio tehdään lapsikohtaisesti. Lapsi tarvitsee myös suojaa vanhempien välisiltä konflikteilta ja erityisesti niiden kohteeksi joutumiselta. Tutkimusten mukaan valtaosalla riitelevien vanhempien lapsista on psyykkistä oireilua, joista vakavatasoista oireilua esiintyy kolmasosalla osalla lapsista. 

Useat vanhemmat ja ammattilaiset pohtivat, että mistä saisi työkaluja lapsen kuulemiseen? Miten lapsen ääni ja kokemukset saataisiin näkyville meille aikuisille myös haastavissa erotilanteissa? Lasten suojaaminen vanhempien eron jälkeiseltä väkivallalta edellyttää uhrien tunnistetuksi ja kohdatuksi tulemista. Useat toimijat ovat tuoneet esille, että parhaita kokemuksia lasten tilanteen parantamiseksi on saatu kun perheen kanssa on työskennelty yhdessä eri ammattilaisten kanssa. Hollannissa kokeneet perheterapeutit ovat kehittäneet No Kids in the Middle -menetelmän haastaviin erotilanteisiin. Menetelmässä työskennellään vanhempien, lasten ja heidän läheistensä kanssa ryhmissä ohjatusti, ja menetelmän keskeinen tavoite on saada käännettyä huomio lapsiin ja saada heidän äänensä kuuluville. Menetelmästä on saatu hyviä tuloksia ja osa vanhemmista on kokenut pääsevänsä eteenpäin pitkään jatkuneesta vaikeasta tilanteesta.   Lähipiirin ja ammattilaisten tuella ja opastuksella rinnakkaisvanhemmuuteen osa vanhemmista on saanut helpotusta tilanteeseensa ja saanut käännettyä huomionsa lapsiin.  

Lapsella on oikeus hyvään vanhemmuuteen myös eron jälkeen. 

Emmi Heikkinen ja Heli Isotalus 

Turvassa-hanke, Viola ry 

https://ensijaturvakotienliitto.fi/tietoa-liitosta/hankkeet/#turvassa 

 

 

Vanhempien erotessa parisuhde muuttuu vanhemmuussuhteeksi. Yhteinen vanhemmuus jatkuu läpi elämän, vaikka vanhemmat eivät enää olisikaan yhdessä. Suhteen päättyessä ja muuttuessa myös vanhemmuus usein muuttaa muotoaan. Vanhempana joudut tarkastelemaan omaa vanhemmuuttasi ja muokkaat sitä elämäntilannetta ja lapsen tarpeita vastaavaksi.

Mitä yhteistyövanhemmuus on?
Yhteistyövanhemmuudessa on kyse vanhempien tekemästä yhteistyöstä yhteisen lapsensa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja kasvatukseen liittyvissä asioissa. Yhteistyövanhemmuus ei ole vanhempien puoliksi tai tasan jakamaa vanhemmuutta, vaan yhteistä vanhemmuutta. Yhteistyövanhemmuus vaatii vanhemmilta toimivaa vuorovaikutusta toistensa kanssa heidän lastansa koskevissa asioissa. Usein vuorovaikutus on toimivampaa ja helpompaa yhdessä sovituissa ja pitkään kypsyneissä eroissa, jolloin eropäätöksen tekijöinä ovat olleet molemmat vanhemmat. Joskus vanhemmat kykenevät päättämään eronsa jälkeen, että tulevat toistensa kanssa toimeen lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällöin yhteistyövanhemmuus nähdään selkeästi yhteisenä tavoitteena, jonka eteen ollaan valmiita tekemään töitä.

Yhteistyövanhemmuus vaatii vanhemmilta tavallisina pidettäviä asioita, mutta jotka eronneille puolisoille voivat vaatia toisinaan suuriakin ponnisteluita. Yhteistyövanhemmuudessa vanhemmilta tarvitaan toisiinsa luottamista, toisen sietämistä, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea käytöstapoja toista ihmistä kohtaan. Yhteistyövanhemmuudessa joutuu ajoittain joustamaan ja tekemään kompromisseja. Hyvin toimiva yhteistyövanhemmuus on toisen vastaantuloa: yhdessä lapsen asioista keskustelua ja asioista sopimista.

 

 

Toisinaan yhteistyövanhemmuus on kuitenkin prosessi, jonka aikana vanhemmat kasvavat ja vahvistuvat yhteistyövanhemmuuteen. Tähän voi tarvita paljon aikaa, jonka aikana vanhempi käsittelee omia tunteitaan, käy läpi eroa ja lopulta oppii hyväksymään eron. Joskus yhteistyövanhemmuus ei suju ajankulumisenkaan jälkeen. Yhteistyövanhemmuuden ja erosta selviytymisen nähdäänkin kytkeytyvän tiiviisti toisiinsa.

Yhteistyövanhemmuuden keskiössä on lapsi ja lapsen etu. Yhteistyövanhemmuudessa vanhempien tulisi kyetä nostamaan lastaan kokevat asiat keskiöön ja unohtamaan omat keskinäiset ristiriitansa. Lapsen ei tulisi koskaan joutua vanhempien väliin aikuisten välien selvittelijäksi tai viestinviejäksi. On tärkeää, että vanhemmat pystyvät sopimaan tehtävistään ja vastuistaan vanhempina. Asioista keskustelua voi helpottaa, jos kykenee ajattelemaan entisen puolisonsa lapsen isänä tai äitinä, ei niinkään entisenä puolisonaan. Tärkeää on yhteisen vanhemmuuden ymmärrys ja kyky pitää päättyneeseen parisuhteeseen liittyvät tunteet erillään lapsen asioista. Aina tämä ei ole kuitenkaan yksinkertaista, koska eroja on monenlaisia ja erot koetaan yksilöllisesti.

”Lapsen hyvinvointi vanhempien yhteisenä tavoitetilana”

***

Yhteistyövanhemmuuden tueksi:

Yhteistyövanhemmuuden käsikirja. Ammattilaisille suunnattu käsikirjassa yhteistyövanhemmuudesta löytyy osoitteesta: https://issuu.com/ensi-jaturvakotienliitto/docs/yhteistyovanhemmuus._yhteistyovanhe

Vanhemmuussuunnitelma on vanhempien yhteinen työkalu, jonka tarkoituksena on helpottaa eron jälkisen vanhemmuuden ja vanhempien työnjaon suunnittelua ja vanhempien keskusteluita. Vanhemmuuden suunnitelmaan voit tutustua osoitteessa https://stm.fi/documents/1271139/4816712/Vanhemmuussuunnitelma+osa+3+Suunnitelmapohja

Yhteistyövanhemmuuden tueksi on kehitetty Ensi- ja turvakotien liitossa Kaksi kotia-mobiilisovellus, jonka käyttöönotto tapahtuu syksyllä 2019. Sovellukseen pääsee tutustumaan osoitteessa: https://ensijaturvakotienliitto.fi/wp-content/uploads/2018/12/Kaksi-kotia-sovellus.pdf?x32058

 

Sanna Poikonen

Hankesuunnittelija

Lapsen osallisuus erossa-hanke

VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry

 

 

TARINAMME alkoi kauan sitten, mutta siltikin kuin eilen.

Tapasimme aluksi satunnaisesti, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua että sopisimme toisillemme… Molemminpuolinen ihastus voimistui. Heräsimme tunteisiin, että toisesta on tullut maailmassa tärkein, jotain, mistä ei koskaan haluaisi luopua. Hänen kanssaan aukeaisi yhteinen elämä, joka oli ennen vain unelma.  

Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että kumppanini ei täytä toiveitani eikä hän huomaa, mitä minä tarvitsen. Hän ei osoita arvostavansa minua eikä mitä minä teen.  

Tuli päivä, jolloin emme enää puhuneet toisillemme, sisäisesti koin kylmyyttä kumppanin läsnäollessa. Muuri pysyi välissämme, liitosta eroaminen ei tätä muuttanut. Miten tuosta niin uskomattoman tärkeästä ihmisestä tuli vihamielinen ja jopa vihattava ?  

Parisuhteen päättyminen, kuten avioero, on lisääntynyt länsimaissa toisen maailmansodan jälkeen. Voidaanko ajatella ilmiön liittyvän teollistumiseen ja avioliiton luonteen muuttumiseen ? Agraariyhteiskunnassa avioliiton solmimista säätelivät toisenlaiset lainalaisuudet kuin palkkatyöhön perustuvassa teollistuneessa maailmassa. Avioliiton solmiminen ja sen päättäminen on yhä enemmän yksilön itsensä vastuulla ja hallinnassa.  Suomessa ja Ruotsissa avioeroprosentti on noin 50 %, Intiassa noin 1 %. Vuonna 1965 Suomessa solmittiin 36000 avioliittoa ja avioeroja 4500. Vuonna 2017 avioliittoja solmittiin 26 000 ja avioeroja 13500, avoliitoista eroamisesta puhumattakaan. Missä osin lukujen muutoksen voidaan katsoa johtuvan ns. rakkausavioliiton haavoittuvuudesta verrattuna yhteisön määrittelemiin, järjestettyihin liittoihin ?  

 Ihmisten odotukset avioliitolle ovat myös muuttuneet ja tunne-elämän tarpeet ovat nousseet yhä keskeisemmiksi. Avioliittoa ei nähdä enää velvollisuuksien täyttämänä parisuhteena, vaan onnellisen elämän lähteenä. Lieneekö osuutensa myös romanttisen viihteen vaikutuksella parisuhteeseen ? Rakastumisen tunnetta ihannoidaan ja pidetään hyvänä syynä solmia avioliitto. Samaan aikaan nuorille ja nuorille aikuisille tarjotaan hyvin vähän välineitä parisuhteensa kehittämiseen. Suuret avioeroluvut ovat näin ollen erityisesti lapsiperheiden haaste. Mikään ei viittaa siihen, että tämä kehityskulku olisi muuttumassa. 

Etelä-Savossa voimistui ajatus vuonna 2016 eroauttamisen palvelujen lisäämistarpeesta. Ajan vaatimuksia erokriisien voittamiseksi ja erosta selviytymiseksi valikoitui Suomalainen eroseminaari -työmuoto, ammatillisesti ohjattu vertaisryhmä, joka painottaa parisuhteen päättymisessä eroamisesta nimenomaan suhteesta eikä ihmisestä.   

Työmalliin kuuluu tekstikirja sekä lukutehtävät, jotka auttavat osallistujia sisäistämään työstettäviä käsitteitä ja tekstiä. Seminaarin ohjaajat luovat turvalliset puitteet ryhmän toiminnalle ja tukevat osanottajia heidän erotyössään. Ryhmä kokoontuu 11 kertaa, kerran viikossa ja jokaiselle tapaamiselle on oma teema, joka on suunniteltu erosta selviytymisen ja siitä oppimisen näkökulmasta. Eroseminaarin tarkoituksena on tukea osanottajien kasvua ja itsetuntemuksen lisääntymistä sekä antaa heille välineitä toimivien ihmis- ja rakkaussuhteiden solmimiseen jatkossa. 

Syksyllä 2018 aloitetaan järjestyksessä viides eroseminaariryhmä, tämäkin toteutuu yhteistyössä Perheasiainneuvottelukeskuksen sekä Viola ry:n toimijoiden kanssa. 

 Matalalla kynnyksellä erosta tai sitä edeltävistä tai sen jälkeisistä ajatuksista voi tulla juttelemaan ja kuulemaan myös Erokahvila Jatkumoon, joka toimii vapaaehtoisvoimin, Violan Miesten aseman koordinoimana. Syksyn aikatauluista tai vetäjäksi ryhtymisestä voit tiedustella Miesten asemalta.

Pasi Juuti
Miestyön kehittäjä
Miesten asema

Kumppaneita ja lisätietoa