Välitä väkivallasta -blogi
Seuraa Violan henkilökunnan, hallituksen jäsenten ja asiakkaiden mietteitä.
Voit osallistua keskusteluun joko blogissa tai Facebookissa.

Milloin olet viimeksi leikkinyt?

Leikki on lasten työtä, eikä se pahaa tee meille aikuisillekaan. Heittäytyminen leikkiin ja arkisten asioiden unohtaminen tekevät oikein hyvää omalle hyvinvoinnille. Ja mitä lasten kanssa leikkiminen tarkoittaakaan lapsille? Voi sitä pienen ja isommankin lapsen riemua, kun aikuinen lähtee mukaan heidän leikkiinsä.

Leikki tarjoaa loistavan tilaisuuden aitoon vuorovaikutukseen lapsen kanssa sekä mahdollisuuden kurkistaa lapsen mieleen. Leikin tiimellyksessä lapsi saa kokemuksen, että aikuinen kuulee häntä, lapsi ja hänen tekemisensä ovat tärkeitä aikuiselle. Leikin aikana voi kuunnella lapsen aivoituksia ja oppia tuntemaan lasta entistä paremmin. Mitä lapsi tunteekaan ja kuinka hän asioita näkee ja kuvailee? Nämä tilaisuudet kannattaa käyttää hyväkseen. Kun tutustuu vähän paremmin lapsen mieleen, myös arkiset haastavat tilanteet voivat sujua paremmin.

Niin sanottu mielenlukutaito on tärkeä vanhemmuuden taito, koska lapsi ei aina osaa sanoittaa omia ajatuksia ja tunteitaan. Aikuinen voi auttaa lasta asettumalla tämän asemaan ja arvailemalla mitä lapsen päässä liikkuu. On hyvä muistaa, että lapsi ei kiukuttele vain kiusatakseen aikuista, vaan usein taustalla on lapselle jokin merkityksellinen asia. Kun malttaa pienen hetken pysähtyä ja pohtia lapsen aivoituksia oppii taas paremmin ymmärtämään häntä. Ja tämä sama sopii myös aikuisten väliseen vuorovaikutukseen, hetken pysähtyminen ja asian pohtiminen toisen kannalta tarjoaa hedelmällisemmän pohjan yhteiselle ymmärrykselle.

Leikkiminen tukee lapsen kasvua ja kehitystä, aikuisen tehtävä on mahdollistaa lapsen leikki ja tarvittaessa ohjata sitä. Leikin lomassa lapsi harjoittelee tärkeitä taitoja kuten mm. vuorovaikutus, toisen huomioiminen ja sääntöjen noudattaminen.  Mahdollistamalla lapsen leikki ja myös osallistumalla siihen tuemme hänen hyvinvointiaan ja kasvuaan kohti tasapainoisempaa ja onnellisempaa elämää.

Mitä leikkejä muistat omasta lapsuudestasi? Voisiko niistä jotain siirtää seuraavalle sukupolvelle? Itse muistan parhaiten 10 tikkua laudalla-leikin, sitä leikittiin niin kotona kuin koulussakin. Parasta oli, kun sai ison porukan kasaan ja mukana oli monen ikäistä leikkijää. Muistan vieläkin sen kutkuttavan tunteen, kun hyvä piilopaikka löytyi eikä kukaan meinannut keksiä missä olen.

Mitä jos nyt kesällä yllättäisit itsesi sekä lapsesi ja heittäytyisit leikin syövereihin? Voisit saada siitä hyvää mieltä itsellesi ja läheisillesi. Jos omasta muistista ei löydy yhtään leikki-ideaa, voit etsiä niitä leikkipankista. (https://leikkipankki.xn--leikkipiv-12ac.fi/haku) Myös kesäpolku-peli houkuttelee tekemään mukavia asioita yhdessä. (https://virtuaalikirja.fi/ensijaturvakotienliitto/wp-content/uploads/sites/7/2016/10/Luku-3-menetelma-Kes%C3%A4polku-peli.pdf)

Kun seuraavan kerran pihalla kuuluu ”26, 27, 28, 29, 30. Piilossa tai ei, täältä tullaan!” lupaan olla mukana juoksemassa piiloon ja heittäytymässä mukaan leikkiin!

Leikkisää ja aurinkoista kesää kaikille!

Katri Manninen
Erityistyöntekijä
Kieppi – kiertävä perhekeskus

”On olemassa asioita niin kipeitä ja vaikeita,

ettei niistä puhumalla selviä”

(Egotrippi – Matkustaja)

Puhuminen auttaa, mutta kaikista vaikeimmille tapahtumille ja ajatuksille voi olla vaikea löytää sanoja, tai niiden ääneen lausuminen pelottaa. Maalaaminen, kirjoittaminen ja muut niin sanotut luovat menetelmät voivat toimia väylänä omiin tunteisiin, toiveisiin ja tarpeisiin sekä menneisyyden tapahtumiin.

Miesten mieliä painavat esimerkiksi työelämän kuormittavuus, parisuhde tai sen päättyminen, yksinäisyys, päihteet, arjenhallinnan haasteet ja sukupuoleen liittyvät oletukset. Sukupuolistereotypiat vaikuttavat osaltaan siihen, että pensseliin tai kynään tarttuminen on jäänyt monelle miehelle ja pojalle vieraammaksi. Luovat menetelmät tuovat kuitenkin työskentelyyn miestenkin kaipaamia pehmeitä arvoja: humanismia, toivoa, yhteisöllisyyttä, välittämistä ja voimavarakeskeistä ajattelua.

Ihminen seuraa usein oman elämänsä pääjuonta, ja toisinaan sekä menneisyys että tulevaisuus näyttäytyvät sarjana epäonnistumisia. Kuvissa ja tarinoissa voi nähdä myös elämänsä sivujuonteita, joihin mahtuu iloisia, onnellisia ja jännittäviä hetkiä ja oma toimijuus vaihtelee. Oma rooli työelämässä, läheisissä ihmissuhteissa ja vaikkapa harrastusten parissa voi olla hyvinkin vaihteleva.

Runoudella on ylivertainen terapeuttinen potentiaali. Lyriikassa ihminen on tunteva, proosassa toimiva. Poesis tarkoittaa tekemistä (poein) jolla on päämäärä. Platon on todennut, että merkitysten maailma tulee näkyväksi taiteen ja tiedon avulla, mutta ennen kaikkea ”runollisen hulluuden” välityksellä. Sanat eivät ole vain sanoja, vaan niillä on symbolisia merkityksiä. Jos tavoitat ärsyyntymisen tunteen, joka nousee siitä kun joku käyttää jotain sanaa mielestäsi väärin, tavoitat sanojen monet merkitykset.

Kirjoitetun kielen metaforat auttavat etäännyttämään käsiteltäviä asioita turvalliselle etäisyydelle, ja tämä voi auttaa myös ohjaajaa esittämään asiakkaan pulman ja mahdollisia ratkaisuja siihen symbolisesti. Metaforat ovat elämyksellisiä ja mieleenpainuvia, mutta turvallisia. Runo on kuvaus jostain asiasta tai tunteesta, ja näin ollen tuo mieleen visuaalisen kuvan, joten se on luonteva johdatus myös esimerkiksi maalaus- tai valokuvataiteen pariin.

Niin sana- kuin kuvataiteessakin kauneudella on yhteys ihmetyksen kokemiseen, ja ihmetys vireyttää aivoja. Muun muassa Freud on puhunut ”sanojen loitsuvoimasta”. Taide mahdollistaa uusien merkitysten luomisen ja itsen uudelleen jäsentymisen, jopa puhdistumisen kokemuksen (katarssi). Sanataiteessa ja kirjallisuudessa keskiössä on diskurssi, ja merkityksiä yhteen nivova ja uudelleen luova keskustelu. Tiedostamattoman kerronnallistaminen tai kuvantaminen merkitsee sen muuttamista, uusi viestinnän väylä herättää merkityksellisyyden tunteita ja mahdollistaa reflektiivisen työskentelyn.

Tyhjän paperin kammo hellittää yleensä yhden rohkean viivanvedon jälkeen, mutta joskus voi olla helpompi peilata itseään valmiiseen kuva- tai tekstimateriaaliin. Tällöin ohjaajan vastuu materiaalin valinnassa korostuu, koska asiakkaan tai ryhmän mahdolliset erityispiirteet on otettava huomioon. On sanottu esimerkiksi, että somaattisesti sairaille parhaita ovat patoutuneita tunteita avaavat tekstit – sellaiset, joissa nousee esiin pelko, epätoivo, toivo ja kiitollisuus. ”We need the books that affect us like a disaster”, totesi Kafkakin

Asiakastyöhön sovellettavia luovia menetelmiä on yhtä monenlaisia kuin asiakkaitakin; kuvataide, sirkus, sanataide, kirjallisuus, tanssi, käsityöt, valokuvaus, elokuva, kaupunkitaide… Asiakkaan kanssa voi kirjoittaa kirjeen omalle lapselle tai keskustella psykodraaman keinoin menneisyyden henkilön kanssa. Luovat menetelmät ovat turvallinen tapa sekä palauttaa muistoja että vahvistaa omaa identiteettiä ja tunnetta itsen ja oman elämän jatkuvuudesta.

Parhaimmillaan luovat menetelmät tarjoavat ainutlaatuisia onnistumisen kokemuksia ja vahvistavat identiteettiä. Palkitsevimpia hetkiä ovat ne, kun luova toiminta saa aikaan kokemuksen ”Minä olen hyvä, minä kelpaan!”

Noora Lindroos
Yhteisökoordinaattori
Miesten asema/Viola ry

Jūratė Sučylaitė: Creative writing as a tool in rehabilitation and educational work
J. Ihanus: Sanat että hoitaisimme
J. Ihanus: Koskettavat sanat
https://www.suomentaideterapiayhdistys.fi/

Ihminen sukellusveneessä näkee periskoopista oman rajatun todellisuutensa. Kun avaa luukun kannelle, näkee laajemman todellisuuden väreineen ja tuoksuineen.

Muutos tapahtuu todennäköisemmin, kun ihminen saa tilaa ja vaihtoehtoja. Kun puhutaan parisuhteen ja perheen turvallisuudesta, puhutaan usein myös muutoksesta ja motivaatiosta siihen. Mikä siihen ohjaa ja miten motivaatio syntyy?

Ihminen kysyy mikä on mahdollista, voinko minä, onko minulla vaihtoehtoja? Yksi kohtaamistani tarinoista meni näin: Perheen toinen vanhempi jäi yllättäen yksin usean pienen lapsen kanssa. Kasautuneet paineet olivat isoja. Hän oli oma-aloitteinen ja oli itse yhteydessä lastensuojeluun. Hän sai apua ja tukea, juuri sitä mitä siinä kohtaa tarvittiin.

Toinen lyhyt tarina kohtaamisista ja erilaisista vaihtoehdoista kertoo arvioinnista ja eräänlaisesta ”räätälöinnistä”. Samat tavat ja keinot eivät aina toimi kun puhutaan lähisuhteiden turvallisuuden kanssa tehtävästä työstä. Nuori mies istuu minua vastapäätä. Olemme tavanneet kolme kertaa. Tunnistan hänen vaikeutensa puhua – varsinkin tunteista. Voimmeko lähteä kävelemään? hän kysyy. Ja niin me lähdemme. Kierrämme hautausmaan ja muita rauhallisia reittejä. Nyt työ pääsi oikeasti alkuun. Puhe vaikeistakin asioista oli nyt mahdollista.

Kari Hallikainen
Erityistyöntekijä

 

Kumppaneita ja lisätietoa