Välitä väkivallasta -blogi
Seuraa Violan henkilökunnan, hallituksen jäsenten ja asiakkaiden mietteitä.
Voit osallistua keskusteluun joko blogissa tai Facebookissa.

Violan asiakkaan kirjoittamaa:

”Olen matkalla kohti eheämpää itseäni. Olen huomannut, että päivä kerrallaan vointini on hiukan parempaa. En tunnista itseäni vuosien takaa ja epäusko siitä, että minä olen elänyt sen kaiken, on välillä liian hämmentävää ja surullista. Tänäkään päivänä en ihan täysin tunne itseäni ja luulen, että itseni löytämiseen kuluu vielä pitkä aika.

Eheytymiseni varrella olen löytänyt uusia, hyviä ihmisiä elämääni, joiden myötä olen ymmärtänyt, että maailmassa on olemassa ihmisiä, jotka aidosti välittävät sinusta sinun itsesi tähden. Eräs ihminen kerran kysyi minulta, että miksi olen sellainen kuin olen. Joskus vuosia sitten olisin ehkä vastannut, että ´koska tällainen minusta tehtiin´. Kuitenkin nyt pystyin vastaamaan, ´koska tällainen minä haluan olla, enkä mikään tai kukaan muu. ´ Olen oppinut olemaan oma itseni, enkä enää välitä siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Vuosia kuvittelin olevani vääränlainen, enkä enää ikinä halua siihen mielikuvaan itsestäni takaisin.

Uudet ihmiset elämässäni ovat opettaneet minut taas luottamaan ihmisyyteen ja sen hyvyyteen, enkä voisi heille enempää kiitollisempi olla. Minä sekä lapset voidaan hyvin, ja luotan elämäni onnelliseen loppuun. Kun minulla on oikein vaikeaa oman itseni kanssa, luen Positiivisten ajatusten kirjasta seuraavan pätkän:

Ihminen tarvitsee ihmistä,                                                                                                                                                                        ollakseen ihminen ihmiselle,                                                                                                                                                                                                   ollakseen itse ihminen.                                                                                                                                                                                Lämpimin peitto on toisen iho,                                                                                                                                                             toisen ilo on parasta ruokaa.                                                                                                                                                                                                   Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,                                                                                                                                                        olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.                                                                                                                                                 Ihminen tarvitsee ihmistä.                                                                                                                                                                        Ihminen ilman ihmistä                                                                                                                                                                                on vähemmän ihminen ihmiselle,                                                                                                                                                        vähemmän kuin ihminen voi olla.                                                                                                                                                       Ihminen tarvitsee ihmistä.”

Miia

Tekstin on kirjoittanut 15-vuotias tyttö.
Hän kuvaa tunteitaan ja ajatuksiaan perheväkivallan keskellä elämisestä fiktiivisen novellin keinoin.

Se katseli huoneensa ikkunasta ulos. Lumi oli peittänyt maan ja aamun kirpeä pakkanen oli reunustanut katon reunan terävillä jääpuikoilla. Peltoa oli niin pitkälle kuin silmä jaksoi kantaa.

Se hiljaa aukaisi ikkunan ja antoi kylmän tulla sisään. Se alkoi katseellaan etsimään lattialla lojuvia vaatteita. Armeijanvihreä pusero ja mustat samettihousut. Se nappaa vanhan nuhjuisen reppunsa lattialta ja astuu painavin askelin alakertaan.

Alakerrassa tuoksuu tuore leipä ja joulu. Takanreunuksella on kortteja ja monta kynttilää, jotka se tapaa illalla sytyttää. Se hörppii pikimustaa kahvia ja tuijottaa vanhaa ukon raatoa sohvalla.

Perkelettäkö sie kolistelet sielä?”, ääni huutaa. Tyttö vain istuu hiljaa ja kohottaa katseensa piirongin päällä olevaan äitivainajan valokuvaan ja huokaisee. Sen silmiin nousee kyyneleitä ja kasvot peittää surullinen ilme.

Mitä sie sielä koulusaki tehet ko maatilaemännäks sie kuulut niinku muuttii akat…kuulikko?”

Tyttö nousee pöydästä ja laskee kahvikupin käsistään, kävelee naulakolle eteiseen ja pukee takkia päälleen. Sen hento vartalo peittyy ja näyttää, että takki painaa ainakin tonnin.

Häh! Nulikka!

Ei se koskaan puhu mitään. Ei sen jälkeen kun Aino kuoli. Nyt se viimeisillä voimillaan aukaisee ulko-oven ja huojahtaa siitä ulos, sulkee oven perässään. Isän huudot jäävät oven toiselle puolelle. Tyttö on sairas ja väsynyt. Se lähtee tarpomaan paksuun hankeen, kunnes ei jaksa enää ja jalat pettävät alta. Tyttö kaatuu hankeen eikä enää halua nousta ylös.

Illalla isä löytää paleltuneen ruumiin kuistin edestä.

Violan kehittäjäryhmässä 13.12.17 pohdimme sitä, mikä tekee joulusta erityisen juhlan, jos perheessä tai suhteessa on väkivaltaa. Tarkastelimme ja vertailimme lyhyesti aihetta tutkimustiedon ja kokemuksellisen muistitiedon pohjalta. Tutkimusten ja kokemusten mukaan loma-ajoilla on vaikutusta perheissä tapahtuvaan väkivaltaan. Pitempien lomien aikana perheissä ilmenee selkeästi enemmän väkivaltaa kuin lyhyempien lomien aikana. Jouluna myös itsemurhariski on kohonnut.

Kehittäjäryhmässä havaittiin joulun vaikutuksen väkivaltaan näyttäytyvän siten, että

  1. joulua ei juhlita ollenkaan; elämänkaaressa on vuosia, jolloin sitä ei ole juhlittu
  2. joulun perinteet on laitettu uusiksi, esimerkiksi on opeteltu ikään kuin uudestaan juhlimaan joulua myöhemmin elämän aikana, eri lähtökohdista (”minä en ainakaan pilaa lasteni joulua, kuten minulle on tehty”)
  3. joulun juhliminen on teennäistä tai arvot (esim. hengellisyys) jäävät epäselviksi ja voivat jopa pelottaa lapsia
  4. joulu on ainut perhejuhla, jolloin ei ilmene väkivaltaa
  5. joulunajan väkivalta on samanlaista kuin muussa arjessa (näyttäisi liittyvän vakavaan väkivaltaan)
  6. joulunajan siirtymävaiheet korostuvat eli jouluun valmistautuessa jännite saattaa kasvaa ja joko jouluna tai joulun päätyttyä jännitteet purkautuvat räjähdysmäisesti, kun voidaan taas elää ”normaalisti”

Kehittäjäryhmässä joulumuistoista keskusteltaessa tuli esille, että jouluihin liittyi runsaasti odotuksia siitä, miten se tuli viettää tai miten lahjojen saamiseen oli pitänyt suhtautua. Mikäli odotukset eivät täyttyneet ja suhtautuminen oli ”vääränlaista”, oli joulu pilalla ja siitä tuli seuraamuksia. Lahjoihin liittyvä kiitollisuus korostui joko ylenmääräisenä tai vaatimattomuutena. Omat kokemukset lapsuuden jouluista näyttivät vaikuttavan vahvasti myös aikuisena vietettyihin jouluihin. Omien aiempien joulukokemusten vaikutus näkyy esimerkiksi epävarmuutena siitä, miten joulua saa juhlia, kuinka paljon perinteitä saa rikkoa tai kenelle ostetaan lahjoja. Yrittääkö vanhempi korvata omien lastensa kautta jotakin, mitä on itse menettänyt, vai pelkääkö hän lasten pettymystä ja sitä, että olisikin huono vanhempi tai pilannut lasten joulun kaikesta kokemastaan huolimatta.

Joulunajan selviytymiskeinoiksi oli keksitty monenlaisia käytänteitä, kuten se, että jouluna hakeuduttiin suvun tai ystävien luokse juhlimaan tai että viivyteltiin ja välteltiin siirtymävaiheissa. Esimerkiksi juhlita kotiin tultaessa saatetaan ensimmäisenä käyttää koira ulkona tai laittaa lapset nukkumaan – ei jättäydytä heti väkivallan tekijän läheisyyteen. Vakavan väkivallan selviytymiskeinona näyttäisi olevan taistelutahto, halu ja keinot säilyä hengissä tilanne kerrallaan. Selkeimmin kaikista keinoista tuli kuitenkin esille oikeanlaisen ilmapiirin luomisen yrittäminen ja ylläpitäminen.

”Jos se nyt vielä hyökkää, niin enempää en voi enää tehdä.”

Kehittäjäryhmässä todettiin myös, että lapsille tulisi kertoa joulunajan merkityksistä, kuten hengellisistä teemoista ja ylipäätään keskustella siitä, mitä joulu tarkoittaa omalle perheelle tai parisuhteelle.

Yleisiä ennakoivia keinoja turvalliseen jouluun:

  1. Turvasuunnitelman voi miettiä etukäteen. Jännitteen tai uhkan kasvamisen tunnistaminen kotona. Tärkeiden tavaroiden pakkaaminen valmiiksi johonkin, mistä kassin saa nopeasti mukaan, jos kotoa pitää poistua nopeasti. Miten toimia lasten kanssa, ja lasten mahdollinen valmistelu hätätilanteisiin.
  2. Kannattaa miettiä ja sopia valmiiksi, kenen luo voi mennä, jos turvakoti ei ole vaihtoehto.
  3. Turvakotiin voi soittaa jo etukäteen mahdollisesta saapumisesta sinne, turvakodin puhelinnumeron voi tallentaa vaikka salanimellä puhelimeen tai ystävän kanssa voi sopia siirtymisestä turvakotiin.
  4. Parisuhteen tai perheen tilanteesta voi puhua jollekulle. Älä jää yksin väkivallan kanssa! Tiedosta ja tutki etukäteen oman asuinalueesi tai paikkakuntasi saatavilla oleva apu.

 

Turvallista ja onnellista joulunaikaa toivottavat
kehittäjäryhmä sekä Birgitta Huisman-Laine, Jarmo Romo ja Minna Goman.

Kumppaneita ja lisätietoa