Välitä väkivallasta -blogi
Seuraa Violan henkilökunnan, hallituksen jäsenten ja asiakkaiden mietteitä.
Voit osallistua keskusteluun joko blogissa tai Facebookissa.

Stressaako? Onko elämä yhtä suorittamista? Tuntuuko, ettei koskaan saa riittävästi levättyä ja palauduttua?

Stressin kokeminen on yksilöllistä, eikä sen mittaamiseksi ole olemassa kliinistä mittaria. Se kuitenkin tiedetään, että stressi sairastuttaa ihan oikeasti. Tutkimusten mukaan toksinen stressi on riskitekijä monille psyykkisille ja fyysisille sairauksille kuten masennus, 2-tyypin diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit.

Toksista stressistä tekee sen pitkäkestoisuus ja palautumisen puute. Merkittävämpi tekijä on nimenomaan pitkäkestoisuus, ei niinkään stressin voimakkuus. Lyhytkestoinen stressi, vaikka se olisi voimakastakin, ei ole samalla tavalla haitallista, jos sitä seuraa palautuminen. Yhdelle jo arkinen työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen aiheuttaa toksista stressiä, toinen pärjäilee arkihärdellissään sen enempiä stressaantumatta.

Perusta ihmisen stressinsietokyvylle luodaan sikiöajasta aina 20-25 ikävuoteen saakka. Tuona aikana aivot ovat erittäin alttiit ympäristötekijöiden vaikutuksille, niin hyvässä kuin pahassakin. Mitä enemmän lapsen elämässä on stressitekijöitä, ja mitä pidempään ne jatkuvat, sitä todennäköisempää on, että niillä on vaikutusta aivojen rakenteeseen ja lapsen stressinsäätelyjärjestelmien kehittymiseen.

Jo raskausaikana on tärkeää pyrkiä kiinnittämään huomiota odottavan äidin stressitekijöihin, koska napanuoran kautta äidin stressihormonit kulkeutuvat myös sikiöön. Kaikelta stressiltä odottavia äitejä ei kuitenkaan tarvitse eikä kannatakaan suojella. Tutkimusten mukaan kohtuullinen raskaudenaikainen stressi voi olla jopa hyödyksi lapsen aivojen kehitykselle. Mielenkiintoista on se, että myös isän odotusaikaisen stressialtistuksen on havaittu vaikuttavan syntyvän lapsen aivojen kehitykseen parisuhteen kautta.

Erilaiset lapset kokevat arjen tilanteet eri tavalla kuormittavina. Mikä juuri tälle lapselle on toksista stressiä aiheuttava asia? Yksinäisyys tai kiusatuksi tuleminen on varmasti stressaavaa ihan jokaiselle lapselle, kun taas parhaan ystävän muuttaminen toiselle paikkakunnalle voi olla enemmän stressaavaa ujolle ja vetäytyvälle kuin ulospäinsuuntautuneelle, helposti sosiaalisia kontakteja solmivalle lapselle. Lapset ja nuoret ovat alttiita myös vanhempien stressitekijöille, kuten vaikkapa päihteiden käytölle, mielenterveyden pulmille, työttömyydelle ja erolle.

Erityisen herkät nuoren aivot ovat murrosiässä. Silloin kehittyviin aivoihin kohdistuu suuri hormonimyrsky ja aivot ovat ikään kuin kaaostilassa. Tuolloin on erityisen tärkeää huolehtia siitä, ettei ympäristössä ole ylimääräisiä stressitekijöitä, joiden takia aivot saisivat vielä stressihormonitkin kiusakseen.

Tiedot stressin vaikutuksista lapsen kehitykseen ja yhteyksistä moniin sairauksiin ovat huolestuttavia. Varsinkin, kun stressitekijät eivät tunnu tässä maailmassa olevan ainakaan vähenemään päin. Miten voimme suojella lapsen kehittyviä aivoja niitä vaurioittavalta stressiltä? Tutkimusten mukaan yksi tärkeimmistä lääkkeistä stressin haitallisia vaikutuksia vastaan on lapsen itsesäätelykyvyn kehittymisen tukeminen. Itsesäätely tarkoittaa ajatusten, tunteiden ja toiminnan säätelyä tilanteen vaatimalla tavalla. Lapsella ei ole tätä kykyä luonnostaan, vaan hän tarvitsee siihen aikuisen apua.

Kyse on aika tavallisista asioista: Lapsi tarvitsee turvallisia ja välittäviä aikuisia, johdonmukaista kasvatusta, säännöllistä arkirytmiä, ystäviä, lepoa, iloa ja mielihyvää. Laitetaan älylaitteet sivuun ja ollaan lapsen käytettävissä silloin kun hän sitä tarvitsee!

Niina Haapiainen

Kirjoittaja toimii Violassa kehittämispäällikkönä
ja inspiroitui tämän blogin aiheeseen 6.11.2019 järjestetyssä Violan 20-vuotisjuhlaseminaarissa, jossa dosentti, lääketieteen tohtori Linnea Karlsson ja psykologian apulaisprofessori Riikka Korja Turun yliopiston FinnBrain-tutkimusryhmästä luennoivat varhaisen stressialtistuksen, varhaisen vuorovaikutuksen ja ympäristön ennustettavuuden merkityksestä lapsen itsesäätelyn kehitykselle, sekä lapsen itsesäätelyn merkityksestä terveydelle ja hyvinvoinnille.

 

Tällä viikolla juhlitaan valtakunnallista Miesten Viikkoa. Teemaviikon on tarkoitus kiinnittää huomiota miesten muuttuvaan asemaan yhteiskunnassa. Miesten Viikko päättyy Isänpäivään.

Työssäni Miesten asemalla, joka on ainoa laatuaan Suomessa, katson ja kuuntelen aitiopaikalta mitä miehille kuuluu.  Minun kokemukseni on, että miesten rooli meidän yhteiskunnassa on muuttunut. Työssäni kohtaan tunteitaan sanoittavia ja osoittavia miehiä sekä isiä. Usein heidän tarinoissaan näyttäytyy puhumaton isä. Mutta miksi isä ei ole puhunut ja näyttänyt tunteitaan? Koska oli sota.

Sota seurasi jälkikäteen monta veteraania. Moni ei koskaan ehtinyt kertoa tarinaansa. Toiset palasivat rintamalta syvästi traumatisoituneina ja traumat tulivat myös sotilaiden myötä kotiin. Rintamakokemukset näkyivät monella tavalla myös sotilaiden vaimoille ja lapsille. Pahiten traumatisoituneilla miehillä oli usein suuria vaikeuksia siirtyä sodan jälkeen isän rooliin, sillä sukupolvien välinen kuilu sodan jälkeen oli hyvin suuri. Huoli miehistä vaati naisilta henkistä vahvuutta ja lapsille ei saanut näyttää pelkoaan. Lapsia ei ymmärretty ajatella ja moni heistä koki turvattomuuden tunnetta. Ajan tapaan ajateltiin, että aina oli joku, jolle oli käynyt vielä huonommin, joten omia kokemuksia pyrittiin vähättelemään.

Tämän vuoksi isoisä ja isä eivät puhuneet, saati näyttäneet tunteitaan. Kuten jokaisen meidän historia osoittaa, sotatraumoista eivät ole kärsineet ainoastaan sodankokeneiden sukupolvi ja heidän lapsensa, vaan vielä seuraavatkin sukupolvet.  Olisiko nyt syntynyt sukupolvi, mikä pystyy purkamaan sodan aiheuttamaa traumaa? Se on ollut nähtävissä Miesten asemalle hakeutuvien nuorien miehien tulosyissä – he haluavat rikkoa puhumattomuuden kulttuurin. Nämä miehet haluavat toimia eri tavoin kuin oma isä – niin puolisona kuin isänä.

Mutta vieläkin nämä miehet opettelevat.  He oppivat olemaan kiitollisia niistä päivistä, joiden keskellä puolisot hukkaavat toisensa – kadottaen myös itsensä hetkittäin kokonaan. He ovat kiitollisia myös niistä päivistä, jolloin he lastensa vanhempina muuttuvat väsyneiksi kaiuiksi ja katkeruudeksi, kaivaten niin kovasti lähelle ja työntäen niin hurjasti pois. Ilman kaikkea tuota edellä mainittua, he eivät kenties olisi ilman häpeää apua hakevia miehiä. Viisaus on voima, joka kasvaa eläessä. Ja nyt he uskaltavat puhua sekä pussata.

Toivon, että vaikka vain ohikiitävästi, te näkisitte edes vilauksen siitä kaikesta, mitä minä saan työssäni miehistä nähdä. Näen Miehen ja Isän, ehjän ja rikkinäisen samaan aikaan, sekä kaikkien pelkojensa kanssa niin hemmetin rohkean ja rakastavan!

Hyvää Miesten Viikkoa ja Isänpäivää!

Katriina Noponen
Miestyön kehittäjä
Miesten asema

PS: Miesluola on harhaanjohtava nimitys, ne eivät ole ainoastaan miehille suunnattuja tiloja. Jokaisella tulisi olla kotona oma soppi, sukupuoleen ja ikään katsomatta, johon voi vetäytyä rauhoittumaan ja pohtimaan omia ajatuksiaan sekä puuhailla itseään miellyttäviä asioita.

 

 

Viola-väkivallasta vapaaksi ry syntyi tarpeeseen. Historia kertoo omalta osaltaan, että väkivaltaa on ollut, mutta ei ole ollut tekijää ja toimijaa auttamaan asianosaisia.

Mikkelin lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastossa läänin sosiaalitarkastaja Anja Lehtonen paneutui asiaan 1990-luvun alussa, jolloin ilmestyi Perheväkivalta Mikkelin läänissä – kirja.

Vuosikymmenen puolivälissä oli valtakunnallinen ANSA-projekti, johon Mikkelin keskussairaala osallistui sosiaalityöntekijä Annikki Pursiaisen johdolla. Tuolloin paneuduttiin ohjeiden luomiseen apua tarvitsevien naisien kohtaamiseksi sairaalassa.

Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojektin puitteissa työtä jatkettiin. Näiden projektien myötä tuli esille, että jotain pitäisi tehdä. Aika oli kypsä ja Viola syntyi hyvinkin nopeasti toimimaan Etelä-Savon alueella vuonna 1999. Perustajajäseninä oli joukko viranhaltijoita, jotka työssään kohtasivat apua tarvitsevia väkivallan uhreja.

Alusta alkaen ymmärrettiin, että väkivalta ei poistu vain uhria auttamalla, vaan jokainen perheen jäsen tarvitsee oman, itselleen sopivan, avun. Violassa tarjotaan apua perheen aikuisille ja lapsille, mutta myös ammattilaisille, jotta jokainen voisi omalla paikallaan toimia ihmisten tukena.

Viola on tehnyt koko historiansa ajan yhteistyötä sekä julkisen puolen että järjestöjen kanssa. Mikkelissä on ollut vallalla yhteistyökulttuuri ja ihmiset ovat tottuneet toimimaan yli rajojen. Taustalla on ollut ajatus, että jokaista meistä tarvitaan väkivallan vähentämiseksi yhteiskunnassamme. Asiakkaita on paljon ja siksi avun on säteiltävä monien ammattilaisten kautta.

Yhteiskunnassamme on paljon rakenteellista väkivaltaa, jonka vähentäminen vaatii jatkuvaa ponnistelua ja vaikuttamista aina lainsäädännöstä alkaen. Työ tuo mukanaan uusia haasteita, joihin vastaamiseen tarvitaan rohkeita päätöksiä, luovaa ajattelua ja avoimuutta uusien hoitomallien kehittämiseksi. Siinä Violan työntekijät yhdessä kokemusasiantuntijoiden kanssa voivat olla tienraivaajina ja suunnan antajina meille kaikille.

Violan rooli kouluttajana ja työnohjaajana on ollut keskeinen uusien palvelumallien kehittämisessä, vakiinnuttamisessa ja verkostojen vahvistamisessa. Herkkyys rekisteröidä ajassa liikkuvat haasteet, luovuus ja rohkeus yhdessä laaja-alaisuuden kanssa ovat olleet Violan työssä punaisena lankana.

Olen ollut Violan hallituksessa ja sen puheenjohtajana vuosia. Taustavaikuttajana sain iloita työntekijäjoukon osaamisesta, luovuudesta ja siitä, että he ovat osanneet olla askeleen edellä ja ajan hermolla. Työntekijät tarvitsevat tuekseen aloitteellisen, vastuuntuntoisen ja tulevaisuuteen suuntautuneen monialaisen hallituksen.  Kansalaisina tarvitsemme avoimet silmät ja korvat sekä suuren lämpimän sydämen,  jotta väkivallan keskellä elävät ihmiset voivat tulla kuulluiksi ja rohkaistua etsimään vaihtoehtoja elämäänsä.

Raija Kotilainen
Violan hallituksen entinen puheenjohtaja

Kumppaneita ja lisätietoa