Välitä väkivallasta -blogi
Seuraa Violan henkilökunnan, hallituksen jäsenten ja asiakkaiden mietteitä.
Voit osallistua keskusteluun joko blogissa tai Facebookissa.

Vanhemmuus ja vanhempana oleminen on taitolaji. Jokainen vanhempi lienee haluaisi, että omasta lapsesta kasvaisi onnellinen ihminen. Omia lapsia haluaisi suojella liian suurilta kolhuilta, mutta elämä on sellaista, että se voi tuoda mukanaan yllätyksiä ja ylivoimaisia vastoinkäymisiä. Suuri apu vastoinkäymisten kohtaamiseen tulee siitä, millaiset eväät on lapsuudessaan omassa perheessään saanut. Onko tullut kohdatuksi ja nähdyksi omana itsenään, miten on lohdutettu ja onko saanut kasvaa turvassa ilman pelkoa. Lapset, jotka ovat liiaksi jääneet omaan varaansa, kehittävät itsesäätelyn keinoja, mutta jäävät autonomisen hermostonsa armoille. Nämä pako-hyökkäysmekanismit saattavat sitten aikuisenakin laueta tilanteissa, joissa jokin pieni asia muistuttaa hermostoa siitä, että tilanteessa on jotain epämiellyttävää tai uhkaavaa. Lapsi (ja myös aikuinen) tarvitsee ihmisen, johon tukeutua ja turvautua, kun tunteet kuohuu tai on turvaton olo. Ilman turvallista suhdetta toiseen ihmiseen ei itsesäätelykään kehity. Mielenterveysseuran uusi kirjanen ”Näe ja kuule minut” antaa peruseväät vanhemmalle siihen, miten lapsen kasvua voi vanhempana tukea.
https://mieli.fi/sites/default/files/materials_files/kuule_ja_nae_minut_.pdf

Lempiteemani työssäni -ja muutenkin näin tuoreena mummona – on nykyisin lapsen oikeus hyvään vanhemmuuteen, ei pelkkään vanhemmuuteen. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi, mutta millainen on riittävän hyvä vanhempi? Jonkinlaisia laatuvaatimuksia vanhemmuuteen olisi syytä olla, kun nykyisin tiedetään hyvin lapsuusajan epäonnistuneen vuorovaikutuksen ja toistuvien turvattomuuden kokemusten vaikutukset koko elämään. Viime viikolla Hanasaaressa oli Suomen ensimmäinen ACE-konferenssi. ACE-tutkimus on amerikkalainen pitkittäistutkimus lapsuudenaikaisten elämänkokemusten vaikutuksista fyysiseen ja psyykkiseen sairastavuuteen. Esittelytekstissä kiteytettiin asia näin: ”Lapsuudenaikaisilla elämänkokemuksilla, niin suotuisilla kuin haitallisillakin on vahva vaikutus lapsen tulevaisuuteen: elinikäiseen terveyteen ja hyvinvointiin sekä myös väkivallan käyttämiseen ja sen kohteeksi joutumiseen. Lapsuudenaikaisilla kokemuksilla on siten merkittävä kansanterveydellinen ja yhteiskunnallinen merkitys.” Myös traumatutkimuksesta tiedetään lapsuudenaikaisen voimakkaan stressin vaikutukset aikuisen mielen ja kehon sairastumiseen. Yksi kriteeri riittävän hyvälle vanhemmuudelle on yksinkertaistettuna turvallisuus ja turvan tarjoaminen omalle lapselle.

Mietin tässä aamulla, kuka voisi olla esimerkki riittävän hyvästä vanhemmasta. Mieleen putkahti Muumimamma, jolla on aimo ripaus lempeyttä, ratkaisuja pulmiin ja mikä tärkeintä, hän tietää elämän perustavanlaatuiset asiat kuten ”Kaikki hauska on hyvää vatsalle” ja ”Kaikki tarvitsevat lämpöä ja valoa, jopa Mörkö”. Muumimamma tuli mieleeni ehkä siksi, että olen käynyt kirjeenvaihtoa erään taiteilijan kanssa, jonka ex-kumppani on vainonnut ja häiriköinyt häntä 30 vuotta. Hän luki kesällä kaikki Muumikirjat ja kertoi tarinan, kun muumitalo täyttyi vedellä ja Muumimamma huolehti, miten nyt juodaan kahvit. Mamma sai uuden näkökulman kahvinkeittoon sukeltaessaan kahvikuppeja keittiöstä. Näkökulman vaihtamisen taito ja joustavuus ratkaisujen etsimisessä tekee ainakin hänestä mukavan vanhemman.

Elämänkriisien koetellessa kannattaa muistaa myös Muumien viisaus: ”Useimmat loput ovat myös alkuja.”

Pia Marttala
psykologi
Tukikeskus VARJO

 

 

Latinankielinen sanonta primus inter pares tarkoittaa suomeksi ensimmäinen vertaistensa joukossa. Sanonta on liitetty erityisesti Rooman ensimmäisiin keisareihin, jotka halusivat välttää diktaattorin julkikuvan. Vertaisuus on samanarvoisuutta, tasapuolisuutta ja yhdenvertaisuutta. Synonyymit vertaisuudelle ovat vahvasti arvolatautuneita. Latautuneita siitä, että olemme kaikki yhtä arvokkaita. Mutta mitä suuremmissa määrin vertaisuus on kohtaamista ja kohdatuksi tulemista. Se on astumista pois jostain ja tulemista johonkin. ”Kun mä tulen tähän tilaan, se riittää. Täällä mä tiiän että ilman että kukaan puhuu mitään, minua ymmärretään. Se on tää tila. Täällä on turvallista”. *

Vertaisuudesta puhutaan paljon ja siitä käytetään monenlaisia ilmaisuja kuten verraton vertaisuus tai vertaisuus voimavarana. Vertaisuus väkivaltatyössä on myös paljon muuta kuin verrattomuutta, iloa ja kahvin juomista. Vertaisuus on ainutlaatuista myös siksi että ”se peili löytyy siitä vastapäätä”. Ja ”kun mä näen tossa sen toisen, jolla on kaikki samalla tavalla, yhtäkkiä löytyy sanoja”. Ne ovat sanoja, joita kukaan toinen ei osaisi sanoa. Ja jos osaisikin, ne eivät tuntuisi samalta. Kaikessa hienoudessaan vertaisuus tekee myös kipeää; se tuntuu omissa nahoissa, kun tietää mitä toinen käy läpi. Ja samalla muistaa omat kipunsa. ”Sä kysyit niin monta kertaa, tuletko ryhmään ja aluksi se tuntui ihan kammottavalta ajatukselta. Mut sitten kun aika oli oikea niin tää on ihan parasta.”

Ryhmä on enemmän kuin osiensa summa ja niiden osien summautumista ei välttämättä pysty ennalta arvaamaan. Työntekijänä koen vertaisryhmässä osana olemisen etuoikeudeksi. Koen olevani osa ilmiötä, jota ei missään muussa kontekstissa ole mahdollista päästä todistamaan; ymmärrystä, lohdutusta, iloa ja huumoria, haasteita, kysymyksiä ja vastauksia.

Ja niitä maagisia hiljaisuuksia.

Jonna

Tukikeskus Varjo

Tukikeskus Varjon vertaistuellinen chat joka torstai klo 18-20!

*Blogissa käytetyt sitaatit ovat Tukikeskus Varjon vertaisryhmästä.

Tiistaina 1.10 vietettiin Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivää. Sillanpää toimi erityisesti tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta. Arviolta noin joka kolmas suomalainen kulkee Minnan saappaanjäljissä tehden tärkeää vapaaehtoistyötä. Yleensä vapaaehtoistehtävät linkittyvät omiin arvoihin, kiinnostuksenkohteisiin ja niihin osaamisalueisiin, joita ei vaikkapa omassa työssä tai arjessa pääse toteuttamaan. Vapaaehtoistyössä palkanlaskijasta voi kuoriutua taidemaalari tai bussikuskista laulaja!

Vapaaehtoistyö on mahdollisuus auttaa ja tulla välillisesti myös itse autetuksi – kukaan ei jaksa toimia palkatta yhteiseksi hyväksi, ellei itsekin saa työstä mielihyvää. Vapaaehtoisena toimiessa saa äänensä kuuluviin, voi toimia hyvinkin konkreettiseksi asioiden eteen, ja löytää parhaimmillaan uusia ystäviä ja oman, saman henkisen yhteisön.

Siinä missä palkkatyössä täytyy ajoittain ”twerkkaa että saa fyrkkaa”, vapaaehtoistyötä tehdään nimensä mukaisesti omilla ehdoilla, itse ajankäyttöään määritellen. Vapaaehtoistyön ajankohdan, keston ja intensiteetin voi jokainen itse määritellä, ja paineita tai pakkoja asettava vapaaehtoistyöpaikka on harvoin mielekäs. Toki tiettyyn tehtävään lupautuminen vaatii myös sitoutumista ja vastuunottoa, kodittomien koirien luvattua iltalenkkiä ei voi jättää välistä, eikä kerho-ohjaajaksi lupautunut voi jäädä ilmoittamatta kotiin nukkumaan. Siksi työnkuva ja työtuntien määrä on tärkeä määritellä selkeästi sekä itselleen että kanssatoimijoille.

Vapaaehtoistyö on vaikuttamistyötä. Myös Violan toimintojen ja palvelujen kehittämisessä kokemusasiantuntijat ja vapaaehtoiset ovat keskeisessä roolissa – ihmisiä varten tätä työtä tehdään, ja jokainen on oman elämänsä asiantuntija. Esimerkiksi vapaaehtoinen tukihenkilö, joka antaa omaa aikaansa uutta arkea turvakotijakson jälkeen aloittavalle ihmiselle on mitä merkittävimmässä roolissa, nimittäin ihminen ihmiselle.

Vapaaehtoistyö on siitä helposti lähestyttävä kansalaisvaikuttamisen ja -aktivismin muoto, että hyvään porukkaan mahtuvat mukaan niin rauhalliset kuin räväkämmätkin tyypit. Auttamis – tai vaikuttamistyö voi olla pullan leipomista, kädestä pitämistä tai artikkelien kirjoittamista, ja halukkaille tarjoutuu mahdollisuus nousta näkyvämminkin estradille marssimaan liput liehuen tai vaikkapa esiintymään mediassa ajamansa asian puolesta puhuen. Toimivan tahon kanssa keskustellen (ja Suomen laki huomioiden) voidaan sopia, millaiset ja miten anarkistiset ulostulot ovat sopivia ja sallittuja.

Kun itselle ja yhteisölle tärkeistä asioista pääsee keskustelemaan yhdessä, se vähentää maailmantuskaa ja lisää elämän merkityksellisyyden tunnetta. Monet olisivat tälläkin hetkellä tyystin toisella tolalla, jos sitkeät kansalaisaktivistit eivät olisi jaksaneet uskoa omiin päämääriinsä. Kun tärkeä etappi on saavutettu, on tärkeä nostaa korkkarit tai tennarit kattoon; pieniäkin voittoja ja vaikuttamisen paikkoja on sallittua ja jopa suotavaa juhlia!

Suututtaako epätasa-arvo työelämässä, raastaako ilmastoahdistus sydäntä, kaipaavatko eläinten olot parantamista, tai haluaisitko antaa aikaasi yksinäiselle vanhukselle? Omassa kotikaupungissasi on varmasti rutkasti mahdollisuuksia toimia, auttaa ja vaikuttaa, joten jos kaipaat vapaa-aikaasi mielekästä yhteistä tekemistä ja osallisuutta, etsi oma tapasi toimia vapaaehtoisena.

Mikkelissäkin on mahdollista päästä mukaan hoitamaan eläimiä Mesylle, vertaisohjaajaksi Erokahvila Jatkumoon, tukihenkilöksi Kriisipuhelimeen, jumpan vetäjäksi, kaveriksi vanhukselle ja moneen muuhun pestiin. Voit myös osoittaa tukesi eri toimijoille tullen kertaluontoisesti talkoohommiin tai tuuraajaksi, liittymällä haluamasi järkestön jäseneksi tai tekemällä lahjoituksen.Myös me Violassa kerromme mielellämme vapaaehtoistyön mahdollisuuksista eri työmuodoissamme.

Kaikki yhden, ja yksi kaikkien puolesta! 🙂

Noora Lindroos
Yhteisökoordinaattori
Viola ry /Miesten asema

Kumppaneita ja lisätietoa