Välitä väkivallasta -blogi
Seuraa Violan henkilökunnan, hallituksen jäsenten ja asiakkaiden mietteitä.
Voit osallistua keskusteluun joko blogissa tai Facebookissa.

Pienet jalat yrittävät pysyä vanhemman pitkien, kiireisten askeleiden perässä. ”Tule nyt, on kiire kauppaan! Ruoka pitää laittaa ja joutua jumpalle!” Lapsen mieli tekisi kertoa mukavasta leikistä ja hassuista jutuista päiväkodin pihalla. Ei voi puhua, kun kiire hengästyttää, aikuisen askel on lapselle juoksuaskel.

Kotona kiire jatkuu:

”Tuu mun kaa leikkii”

”Keksi nyt itse jotain tekemistä tai katso pikkukakkosta. Minä laitan nyt ruoan ja haluan puhua puhelimessa rauhassa!”

”Minä inhoon tuota puhelinta, minä haluan rikkoa sen!” ajattelee lapsi.  Hän ei osaa tietoisesti ajatella, että pikkuveljeä kiusaamalla, rallattelemalla rumia tai leluja heittelemällä vanhemman huomion kyllä saa osakseen, mutta niin se vaan toimii. Päivästään väsyneen vanhemman ja vanhempansa huomiota hakevan lapsen välille rakennusainekset riitaan, huutoon, syyttelyyn, mollaamiseen, itkuun ja mieltä kalvamaan jäävään pahaan mieleen on kasassa. Tunteet tuppaavat leviämään, joten eipä aikaakaan, kun riitä on jo levinnyt vanhempien keskinäiseksi ja ikävä ilmapiiri vallitsee kotona.

Ei vanhempi ilkeyttään tuota lapselle pahaa oloa. Taustalla voi olla useiden eri asioiden summautuminen. On väsymystä, voimattomuutta, ajattelemattomuutta, tietämättömyyttä ja ennen kaikkea vuorovaikutuksen puutetta.

Lapsen kuunteleminen pysähtymällä, silmiin katsomalla ja ehkä tarkentavia kysymyksiäkin tekemällä on yksi vanhempana toimimisen peruskivistä. Se ei maksa mitään, ei vie kohtuutonta aikaa eikä se vaadi mitään erityistä paikkaa tai asettelua. Kun kuuntelet lastasi, opit tuntemaan ja ymmärtämään häntä – näet asioita lapsesi silmin. Viestität siitä, että hän on arvokas juuri sellaisena, kun hän on. Hänen tunteillaan ja sanomisillaan on merkitystä. Näin lujitat suhdettasi lapseesi, luot turvaa ja estät väärinymmärryksiä teidän välillänne. Opetat hänelle puhumisen ja kuuntelemisen arvokkaita taitoja. ”Miten sinun päiväsi meni?” tai ”Kerro, mikä harmittaa” ovat arkisia, mutta tärkeitä keskustelun avauksia. Kun lapsi tulee kohdatuksi ja kuulluksi, voi se helpottaa myös hetkellistä yksin touhuamisen sietämistäkin.

Siirrämme joskus aivan tietämättämme omia lapsuudessamme koettuja kasvatuskäytäntöjä ja vuorovaikutuksen malleja omien lastemme kanssa toimimiseen, sekä hyvässä että pahassa. Muutostarpeiden tunnistaminen on ensiaskel. Uudenlaisen toimintatavan oppiminen vaatii kuitenkin tietoista työskentelyä ja paljon toistoja.

”Moi, miten sinun päiväsi on tänään mennyt?”

”Leikin pihalla päiväkodin varaston takana lumijuoksua toisten kanssa. Se oli hauskaa, me pelleiltiin, mutta nyt minua väsyttävää. Minun jalkani ovat vähän kipeät, kengät ovat vielä kosteat ja minä en tykännyt tämän päivän ruuasta, söin vain vähän. Mulla on hirveä nälkä.”

”Tehdäänpä sitten niin, että minä vien sinut jo kotiin toisten luo. Saat voileipää ennen ruokaa, kuivat sukat ja pötköttelet sohvalla. Hierotaan sitten sinun jalkojasi. Minä käyn yksin kaupassa.”

 

Merja Kortelainen, Ylisukupolvisen Kaltoinkohtelun Katkaiseminen -hanke

 

Yksi perinteinen tapa arvioida kanssaihmisiämme on mitata puheiden ja tekojen välistä yhteyttä. Luotettavaksi koetaan yleensä henkilö, jonka sanoilla ja teoilla on vahva yhteys. Jokainen elämää jo elänyt kuitenkin tietää, että sanojen ja tekojen yhteispeli edellyttää meiltä paitsi tahtoa myös voimakasta sisäistä johdonmukaisuutta. Erityisen tärkeää sanojen ja tekojen aikaansaama luottamus on parisuhteissa ja muissa läheissuhteissa. Kannustava ja kannatteleva ilmapiiri luovat uskoa ja pohjaa tulevaan, kun taas turvattomuuden kokemukset luovat usein kivuliaita vaikutuksia muihinkin ihmissuhteisiin. Luottamuksen ja turvallisuuden rakentumisen kannalta huolestuttavin tilanne on yleensä silloin, kun perheessä tai parisuhteessa on väkivaltaa.

Väkivaltaisessa suhteessa sanat ja teot ovat sekä väline että keino, jolta suojaudutaan. Ominaista väkivaltaiselle suhteelle on vähittäin kasvava pelon ilmapiiri, jonka rakkauteen ja luottamukseen pohjaavassa suhteessa sanojen ja tekojen välinen epäjohdonmukaisuus ja ristiriita aiheuttavat. Eläminen suhteessa, jossa hellyyden ja välittämisen osoitusten kääntöpuolena ja lomassa esiintyy voimakasta henkistä tai fyysistä alistamista, häpäisemistä ja kontrollointia, on omiaan aiheuttamaan sen kokijalle voimakasta stressiä ja kuormitusta. Tavanomaista ovat keinottomuuden, häpeän, ahdistuksen, lamaannuksen ja itsensä epäilyn tuntemukset, jotka monesti myös aiheuttavat vaikenemista. Väkivaltaisen suhteen tuhoavasta dynamiikasta johtuen siihen on usein vaikeaa eläytyä ulkopuolelta, jos vastaavaa ei ole omakohtaisesti kokenut. Osaltaan tästä syystä väkivaltaa kokeneet myös kokevat herkästi sanallista ja muuta väheksyntää ja syyllistämistä ulkopuolisilta jopa silloin, kun toisen osapuolen tavoitteena oli ennemminkin tukea ja auttaa.

Väkivallan tekijän kohdalla väkivalta on pohjimmiltaan alkukantainen reaktio tilanteeseen, jonka koetaan uhkaavan omaa minuutta ja olemassaoloa. Väkivaltaisen käytöksen ilmeneminen parisuhteessa viestii yleensä siitä, että taustalla on omaan sisäiseen turvallisuudentunteeseen peruuttamattomasti vaikuttaneita traumaattisia kokemuksia, alistamista – ja väkivaltaa. Tämä ei vähennä väkivallan tekijän vastuuta omasta toiminnastaan, mutta kuvastaa ja alleviivaa väkivallan tuhoisuutta ilmiönä. Väkivaltaiset sodat – kuten myös fyysinen, sanallinen, seksuaalinen tai taloudellinen alistaminen arjessa – vaikuttavat ja elävät tietoisuudessamme (ja tiedostamattomasti) pahimmillaan vielä sukupolvia eteenpäin. Väkivaltaisuuden kierteen katkaisu vaatiikin yksilötasolla vahvaa motivaatiota ja yleensä myös ulkopuolista apua.

Aggression tunne liitetään arkikielessä usein väkivaltaan, vaikka oikein kanavoituna se on yksi keskeisistä voimavaroistamme. Voi jopa väittää, että mitään tärkeää emme saisi aikaan ilman aggression tunnetta. Todistaessamme esimerkiksi kiusaamista tai alistamista meissä heräävä aggressio on tärkeä viesti siitä, että tilanteessa on jotain väärää, jonka pohjalta meissä herää vaistonvarainen tarve puuttua siihen sanoin tai teoin. Väkivallan ehkäisyssä ja sen vastustamisessa sekä puheilla että teoilla on paikkansa, ja vaikuttavimmin niitä voi hyödyntää väkivallan tuhoava dynamiikka ja vaikutukset mielessä pitäen. Läheisten ja muiden ulkopuolisten osoittama kuuntelun taito, ei-tuomitseva ilmapiiri, halu ymmärtää sekä uskallus sanallistaa oma huoli toisesta ovat arkisissa kohtaamisissa avainasemassa. Väkivaltaa kokeneelle pahinta on joka tapauksessa tunne siitä, että ei välitetä. Hiljaisuudella, välinpitämättömyydellä ja puuttumattomuudella luomme väylää väkivallalle, halusimme sitä tai emme.

Viivi Lehtinen (hankevastaava)

ARKI! – Turvakodin jälkeisen toimintakyvyn kehittämishanke

 

YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea teki 5. maaliskuuta 2018 ratkaisunsa Suomessa tehtyä perheväkivaltaa ja lapsen huoltajuutta koskevassa valitusasiassa. Ratkaisussa todettiin, että tapauksessa on loukattu YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamiseen tehtyä yleissopimusta. Kyseinen ratkaisu oli ensimmäinen Suomea koskeva ratkaisu. Sen viesti on selkeä ja merkittävä – valtiolla on velvollisuus turvata asianosaisia perheväkivallalta ja viranomaisten on perehdyttävä lapsen tilanteeseen huolellisesti ja kokonaisvaltaisesti huoltoon liittyvissä ratkaisuissa. Ratkaisussa merkittävää on lisäksi se, että komitea kehottaa tarkastelemaan vanhemmuuden laatua ja väkivallan vaikutuksia vanhemmuuteen erityisesti silloin kun tehdään päätöksiä lapsen huollosta.

Suomessa on tehty väkivallan vastaista työtä vuosikymmeniä. Väkivalta, sen läsnäolo perheissä, erotilanteissa ja eron jälkeen on asia, joka vaikuttaa vanhemmuuteen. Jostain syystä meillä on kuitenkin vähän sellaisia tilanteita, joissa tarkastellaan sitä, miten väkivalta vaikuttaa vanhemmuuteen. Perheväkivalta ja eron jälkeinen vaino, kuten myös vieraannuttaminen ovat todellisia ilmiöitä, joiden tunnistaminen on hyvä alku, mutta ei missään nimessä riittävää.

Lapselle tärkeintä on turvallisuus.

Kumppaneita ja lisätietoa