Välitä väkivallasta -blogi
Seuraa Violan henkilökunnan, hallituksen jäsenten ja asiakkaiden mietteitä.
Voit osallistua keskusteluun joko blogissa tai Facebookissa.

Vauvan päivää vietetään perjantaina 27.9.

Vauvan päivä on syyskuun viimeinen perjantai ja ensimmäisen kerran vauvoja juhlistettiin Vauvan päivänä 29.9.2017. Vauvan päivän tarkoituksena on kohdistaa huomio vauvoihin – yhteiseen tulevaisuuteemme. Vauvan päivänä eripuolilla suomea järjestetään tapahtumia, joista saat lisätietoa www.vauvasuomi.fi  sivuilta.

Vähin, miten voit Vauvan päivään osallistua, on tervehtiä vastaantulevia vauvoja iloisesti!

Omalta osaltani haluan osallistua Vauvan päivään kirjoittamalla tämän blogikirjoituksen ainutlaatuisista vauvoista ja varhaisesta vuorovaikutuksesta.

Jokainen meistä on kuullut sanat varhainen vuorovaikutus, mutta mitä se käytännössä on? Mikä on sen merkitys lapselle? Miten voin olla hyvässä vuorovaikutuksessa vauvan kanssa?

Vuorovaikutus on ikään kuin silta kahden mielen välissä: kuinka huomioin ja ymmärrän toista ja vastaan toisen viesteihin. Vanhemman ja vauvan välinen vuorovaikutus alkaa kehittyä jo raskausaikana, kuinka vanhempi huomioi vauvan liikkeitä, mitä tulevasta vauvasta ajatellaan. Vastaavasti vauva kuulee ääniä ja tunnistaa synnyttyään esimerkiksi musiikkia, jota on toistuvasti kuullut raskausaikana. Hän tunnistaa oman äidin äänen ja hajun.

Syntymän jälkeen vauvan ja vanhemman vuorovaikutus muuttuu vastavuoroiseksi, vanhempi näkee vauvan ja pystyy huomioimaan vauvan ilmeet ja eleet sekä reaktiot erilaisiin asioihin. Vauva taas rekisteröi sen, kuinka hänen viesteihinsä vastataan, onko hänen tarpeensa tulleet huomioiduiksi, kuinka häneen katsotaan, ja miten hänestä ajatellaan. Vauvalla on syntymästään asti kyky ja tarve olla vuorovaikutuksessa, se kuuluu yhtä tärkeänä osana vauvan hyvinvointiin kuin uni ja ravinto.

Suhteessa vanhempiinsa ja muihin läheisiin ihmisiin vauva oppii, millainen hän itse on, miten häntä kohdellaan ja kuinka hän itse vaikuttaa muihin ihmisiin. Vauva rakentaa näistä kokemuksista mieleensä mallin yhdessä olemisesta. Se on pohja sille, miten hän tulee myöhemmin ennakoimaan vuorovaikutustilanteita, osallistumaan niihin, havainnoimaan ja tulkitsemaan niitä. Kun vauva viestii ja tarvitsee huomiota ja vanhempi on herkkänä näille viesteille, mahdollistuu se, että vanhempi tulkitsee vauvaa tarpeiden kannalta oikein ja vastaa niihin johdonmukaisesti. Tästä vauvalle tulee turvallinen ja luottavainen olo. Vauvalle muodostuu mielikuva itsestään: minä olen hyvä, minusta on iloa, minun tarpeeni ovat tärkeitä. Näin vauva luo pohjaa hyvälle itsetunnolle ja minäkuvalle. Vauvan luottamus ja perusturvallisuus heijastuvat lapsen myöhemmissä ihmissuhteissa. Lapsi oppii vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa sosiaalisia taitoja sekä säätelemään omia tunteitaan, tämä on lapsen psyykkisen kehityksen kannalta tärkeää.

Vauva kutsuu vanhempiaan vuorovaikutukseen jo olemuksellaan. Vauvan keinoja viestiä ja olla vuorovaikutuksessa vanhempansa kanssa ovat mm. itku, katsekontaktin ottaminen, hymyily, kujertelu, tarttuminen, käsien ojentaminen ja jokeltelu. Erityisesti vauva nauttii hellimisestä, läheisyydestä ja vanhemman kasvojen katselemisesta. Vauva lukee vanhemman katseesta ja kosketuksesta: olen rakastettu, ihana ja erityinen. Ensimmäisen vuoden aikana ei niinkään ole tärkeitä sanat, joita sanotaan, vaan se miten ne sanotaan. Äänenpainot, puheen rytmi, ilmeet ja eleet ovat tärkeitä samoin se, minne suuntaat huomiosi vauvan kanssa ollessa, katsekontakti vauvaan on tärkeä. Myös kosketus, erityisesti ihokosketuksissa oleminen, on tärkeä keino olla vuorovaikutuksessa vauvan kanssa.

Ei riittävän hyvään varhaiseen vuorovaikutukseen ihmeitä tai temppuja tarvita. Se rakentuu kaikesta vauvan ja vanhemman yhdessä olemisesta, tekemisestä ja kokemisesta. Tavallinen lapsiperheen arki, jossa vauvan perustarpeista huolehditaan säännöllisesti, tutuin rutiinein ja jossa hänelle osoitetaan rakkautta, hyväksyntää ja turvallisia rajoja on hyvä perusta kasvulle ja varhaiselle vuorovaikutukselle. Vaipan vaihto, ruokailu, kylvetys, nukkumaan laittaminen, ulkoilu, leikkiminen, loruilu, lohduttaminen, satujen lukeminen ja muut arjessa toistuvat yhteiset hetket ovat niitä, joissa kohdataan, seurustellaan, jaetaan kokemuksia, osoitetaan ja jaetaan tunteita, opetellaan yhdessä elämistä ja ollaan vuorovaikutuksessa. Yhteisellä tekemisellä ei aina tarvitse olla päämäärää, tärkeintä on olla kiireettömästi yhdessä ja jakaa samoja kokemuksia, tunteita, ihmettelyä vauvan kanssa.

No, miten sitten kännyköiden, tablettien ja sosiaalisen median yhdistäminen vauva-arkeen? Arjessa älylaitteiden käyttäminen on välttämätöntä ja osa tätä aikaa, eikä se varmasti tule muuttumaan. Jokainen vanhempi voi kuitenkin huomioida ja miettiä omaa käyttäytymistään älylaitteiden kanssa. Vaikuttaako se vuorovaikutukseeni lapseni kanssa? Tulevatko lapseni tarpeet ja viestit huomioiduksi? Huomaanko tyytyväisen vauvani hienovaraiset viestit, katseen hakeutumisen silmiini? Pystynkö huomioimaan ja vastaamaan vauvan tunnetilojen muutoksiin? Vastaanko reaktiollani vauvalle vai onko oma reaktioni vastaus jollekin mitä näin netistä? Jos yhtään jäit pohtimaan näitä asioita, niin suosittelen lukemaan alla olevat lyhyet artikkelit ja tekemään oman päätöksen siitä, milloin on älylaitteiden käyttämisen aika ja milloin voin olla niistä irti.

Nautitaan siis ainutlaatuisista vauvoista ja heidän maailmaansa tutustumisesta, heissä kasvaa yhteinen tulevaisuutemme!

Linkit: https://www.vau.fi/Perhe/Vanhemmuus/varastaako-kannykka-huomion-pois-lapsiltasi/

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/08/aiti-tai-isa-unohda-alylaitteet-ja-keskity-vuorovaikutukseen-vauvasi-kanssa

https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-ja-kasvatus/lapsen-ja-vanhemman-varhainen-vuorovaikutus/

Uusi laki koskien lapsen huoltoa astuu voimaan 1.12.2019. Tämä tuleva laki painottaa vanhempien sovinnollisuutta, yhteistoimintaa ja lapsen oikeutta läheisiin ihmissuhteisiin eron jälkeen. Se painottaa myös lapsen osallisuuden vahvistamista ja lapsen mielipiteen selvittämistä.    Miten vanhempien yhteistoiminta ja sovinnollisuus on mahdollista silloin, kun perhe-elämän aikana on koettu väkivaltaa ja turvattomuutta? Kuinka huoltajat pystyvät suojelemaan lasta väkivallalta ja samalla tukemaan lapsen suhdetta läheisiin ihmissuhteisiin?   Väkivalta päättyy harvoin kokonaan eroon, se voi muuttaa muotoaan. Usein se näyttäytyy ammattilaisille riitelynä, kontrollointina, eri viranomaisille tehtyinä ilmoituksina, kyvyttömyytenä sopia asioita ja luottaa toiseen.  Yhteistyövanhemmuus eron jälkeen on mahdollista vasta kun väkivaltaa käyttänyt vanhempi sitoutuu väkivallattomuuteen ja kaikki osapuolet saavat apua väkivaltakokemuksiin. Toisinaan tavoite rinnakkaisvanhemmuudesta on realistisempi, kuin yhteistyövanhemmuuden tavoittelu.  

 Tilanne on myös auttajille vaikea. Ammattilaisten voi olla hyvin haastavaa tunnistaa vaativat erotilanteet ja niiden vaarat, eikä toimivia työkäytäntöjä valitettavasti perheiden auttamiseen juuri ole. Perheen kanssa työskentelevät monet tahot, esimerkiksi lastenvalvoja, lastensuojelu, terveydenhuolto, oikeuslaitos ja mahdollisesti poliisi. Pulmalliseksi on muodostunut tiukat raja-aidat, salassapitovelvollisuus, yhteisen tietoperustan puuttuminen sekä tiedon hajanaisuus.  Nämä pulmat vaarantavat lapsen oikeudet ja turvallisuuden. Kuitenkin vastuu lapsen suojaamisesta ulottuu laajasti eri viranomaisille.   

Kärjistyneissä eroissa vanhempien välillä on mahdollisesti vakavia ristiriitoja, väkivaltaa, väkivallan uhkaa, eron jälkeistä vainoa sekä lapsikaappauksen tai pahimmillaan perhesurman riski.  Lapselle tilanne on vakava riski ja omiaan vaarantamaan hänen kasvunsa, kehityksensä ja turvallisuutensa. Lapselle turvattomuuden tunne voi syntyä niin eri asioista kuin meille aikuisille, mutta aikuisen velvollisuus on kuunnella ja pysähtyä lapsen kokemuksen äärelle. Lapsen tunteet sekä tarpeet tarvitsevat tilaa sekä hyväksyntää. Lasten hyvinvoinnin kannalta on olennaista, että eron jälkeen riskitilanteet tunnistetaan varhaisessa vaiheessa ja riski- ja uhka-arvio tehdään lapsikohtaisesti. Lapsi tarvitsee myös suojaa vanhempien välisiltä konflikteilta ja erityisesti niiden kohteeksi joutumiselta. Tutkimusten mukaan valtaosalla riitelevien vanhempien lapsista on psyykkistä oireilua, joista vakavatasoista oireilua esiintyy kolmasosalla osalla lapsista. 

Useat vanhemmat ja ammattilaiset pohtivat, että mistä saisi työkaluja lapsen kuulemiseen? Miten lapsen ääni ja kokemukset saataisiin näkyville meille aikuisille myös haastavissa erotilanteissa? Lasten suojaaminen vanhempien eron jälkeiseltä väkivallalta edellyttää uhrien tunnistetuksi ja kohdatuksi tulemista. Useat toimijat ovat tuoneet esille, että parhaita kokemuksia lasten tilanteen parantamiseksi on saatu kun perheen kanssa on työskennelty yhdessä eri ammattilaisten kanssa. Hollannissa kokeneet perheterapeutit ovat kehittäneet No Kids in the Middle -menetelmän haastaviin erotilanteisiin. Menetelmässä työskennellään vanhempien, lasten ja heidän läheistensä kanssa ryhmissä ohjatusti, ja menetelmän keskeinen tavoite on saada käännettyä huomio lapsiin ja saada heidän äänensä kuuluville. Menetelmästä on saatu hyviä tuloksia ja osa vanhemmista on kokenut pääsevänsä eteenpäin pitkään jatkuneesta vaikeasta tilanteesta.   Lähipiirin ja ammattilaisten tuella ja opastuksella rinnakkaisvanhemmuuteen osa vanhemmista on saanut helpotusta tilanteeseensa ja saanut käännettyä huomionsa lapsiin.  

Lapsella on oikeus hyvään vanhemmuuteen myös eron jälkeen. 

Emmi Heikkinen ja Heli Isotalus 

Turvassa-hanke, Viola ry 

https://ensijaturvakotienliitto.fi/tietoa-liitosta/hankkeet/#turvassa 

 

 

Vanhempien erotessa parisuhde muuttuu vanhemmuussuhteeksi. Yhteinen vanhemmuus jatkuu läpi elämän, vaikka vanhemmat eivät enää olisikaan yhdessä. Suhteen päättyessä ja muuttuessa myös vanhemmuus usein muuttaa muotoaan. Vanhempana joudut tarkastelemaan omaa vanhemmuuttasi ja muokkaat sitä elämäntilannetta ja lapsen tarpeita vastaavaksi.

Mitä yhteistyövanhemmuus on?
Yhteistyövanhemmuudessa on kyse vanhempien tekemästä yhteistyöstä yhteisen lapsensa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja kasvatukseen liittyvissä asioissa. Yhteistyövanhemmuus ei ole vanhempien puoliksi tai tasan jakamaa vanhemmuutta, vaan yhteistä vanhemmuutta. Yhteistyövanhemmuus vaatii vanhemmilta toimivaa vuorovaikutusta toistensa kanssa heidän lastansa koskevissa asioissa. Usein vuorovaikutus on toimivampaa ja helpompaa yhdessä sovituissa ja pitkään kypsyneissä eroissa, jolloin eropäätöksen tekijöinä ovat olleet molemmat vanhemmat. Joskus vanhemmat kykenevät päättämään eronsa jälkeen, että tulevat toistensa kanssa toimeen lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällöin yhteistyövanhemmuus nähdään selkeästi yhteisenä tavoitteena, jonka eteen ollaan valmiita tekemään töitä.

Yhteistyövanhemmuus vaatii vanhemmilta tavallisina pidettäviä asioita, mutta jotka eronneille puolisoille voivat vaatia toisinaan suuriakin ponnisteluita. Yhteistyövanhemmuudessa vanhemmilta tarvitaan toisiinsa luottamista, toisen sietämistä, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea käytöstapoja toista ihmistä kohtaan. Yhteistyövanhemmuudessa joutuu ajoittain joustamaan ja tekemään kompromisseja. Hyvin toimiva yhteistyövanhemmuus on toisen vastaantuloa: yhdessä lapsen asioista keskustelua ja asioista sopimista.

 

 

Toisinaan yhteistyövanhemmuus on kuitenkin prosessi, jonka aikana vanhemmat kasvavat ja vahvistuvat yhteistyövanhemmuuteen. Tähän voi tarvita paljon aikaa, jonka aikana vanhempi käsittelee omia tunteitaan, käy läpi eroa ja lopulta oppii hyväksymään eron. Joskus yhteistyövanhemmuus ei suju ajankulumisenkaan jälkeen. Yhteistyövanhemmuuden ja erosta selviytymisen nähdäänkin kytkeytyvän tiiviisti toisiinsa.

Yhteistyövanhemmuuden keskiössä on lapsi ja lapsen etu. Yhteistyövanhemmuudessa vanhempien tulisi kyetä nostamaan lastaan kokevat asiat keskiöön ja unohtamaan omat keskinäiset ristiriitansa. Lapsen ei tulisi koskaan joutua vanhempien väliin aikuisten välien selvittelijäksi tai viestinviejäksi. On tärkeää, että vanhemmat pystyvät sopimaan tehtävistään ja vastuistaan vanhempina. Asioista keskustelua voi helpottaa, jos kykenee ajattelemaan entisen puolisonsa lapsen isänä tai äitinä, ei niinkään entisenä puolisonaan. Tärkeää on yhteisen vanhemmuuden ymmärrys ja kyky pitää päättyneeseen parisuhteeseen liittyvät tunteet erillään lapsen asioista. Aina tämä ei ole kuitenkaan yksinkertaista, koska eroja on monenlaisia ja erot koetaan yksilöllisesti.

”Lapsen hyvinvointi vanhempien yhteisenä tavoitetilana”

***

Yhteistyövanhemmuuden tueksi:

Yhteistyövanhemmuuden käsikirja. Ammattilaisille suunnattu käsikirjassa yhteistyövanhemmuudesta löytyy osoitteesta: https://issuu.com/ensi-jaturvakotienliitto/docs/yhteistyovanhemmuus._yhteistyovanhe

Vanhemmuussuunnitelma on vanhempien yhteinen työkalu, jonka tarkoituksena on helpottaa eron jälkisen vanhemmuuden ja vanhempien työnjaon suunnittelua ja vanhempien keskusteluita. Vanhemmuuden suunnitelmaan voit tutustua osoitteessa https://stm.fi/documents/1271139/4816712/Vanhemmuussuunnitelma+osa+3+Suunnitelmapohja

Yhteistyövanhemmuuden tueksi on kehitetty Ensi- ja turvakotien liitossa Kaksi kotia-mobiilisovellus, jonka käyttöönotto tapahtuu syksyllä 2019. Sovellukseen pääsee tutustumaan osoitteessa: https://ensijaturvakotienliitto.fi/wp-content/uploads/2018/12/Kaksi-kotia-sovellus.pdf?x32058

 

Sanna Poikonen

Hankesuunnittelija

Lapsen osallisuus erossa-hanke

VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry

 

 

Kumppaneita ja lisätietoa