Välitä väkivallasta -blogi
Seuraa Violan henkilökunnan, hallituksen jäsenten ja asiakkaiden mietteitä.
Voit osallistua keskusteluun joko blogissa tai Facebookissa.

Kieppi auttaa arjen rutiineissa

Kiepin toiminnasta kertova artikkeli julkaistiin Enskassa viime vuoden puolella (5/2012) – antoisia lukuhetkiä!

Kari Hallikainen 8.3.2013

Nuori mies astui huoneeseen ja halusi jutella. Laittoi rauhallisesti takin naulaan ja istui alas. Tarjosin kavia tai teetä. Tee maistui. Hän halusi puhua isänä olemisesta. Isänä olemisen ilosta ja vaikeudesta. Iloiset ja hyvät asiat sisältivät lapsen kanssa pelaamista ja muuta yhteistä tekemistä. Pienistä metsäretkistä tuntuivat kumpikin nauttivan, kun tarinaa kuuntelin. Samassa huomasin oman keskittymisen herpaantuvan. Ajatukset siirtyivät omaan isään ja lapsuuden hetkiin hänen kanssaan. Jälkeenpäin on sellainen tunne, että yhdessä eletyt ja koetut asiat, joissa on ollut mukana isän kanssa tekemässä oikeita asioita ovat olleet tärkeitä. Niistä on jäänyt tunnejälki. Ikäänkuin olisi tunne, että on saanut olla mukana, vaikka ei ole ollut itse olemisen ja tekemisen kohde.
Takaisin nuoreen isään. Mitä ne mainitut vaikeudet olivat? Vaikeinta on ollut, kun ei ole meinnannut jaksaa olla rauhallinen. On tullut olo, että voisi hermostua tosi pahasti. Ääni muuttuu kovaksi. Tunne siitä, että pelästyy omaa itseään ja reaktiotaan. Sitten tulee syyllinen olo. Pyydetään lapselta anteeksi omaa käytöstä, mutta syyllisyys ei häviä ja harmittaa. Puhumme tästä pitkään ja mietimme yhdessä, kuinka tilanteet lapsen kanssa muuttuvat turvalliseksi. Puhe tuntuu helpottavan häntä. Sovimme uuden tapaamisen, jolloin jatkamme merkitykselliseltä kuulostavaa keskustelua.
Miehen lähdettyä hämärtyvään iltaan kohti kotiaan huomaan ajattelevani, ettei ole ihan tavallista, että nuori isä tulee puhumaan omasta huolen tunteestaan. Onko ajassa enemmän tilaa tälläiselle puheelle ja tavalle toimia? Miten sukupolvien ketjussa tavat olla isä ja vanhempi muuttuvat? Taitavat muuttua hiljaa, mutta muuttuvat kuitenkin.
Mietin, miten annamme malleja lapsille tekemisillämme. Myönteisten mallien näkyminen ihmissuhteissa ja ristiriitatilanteiden ratkomisessa näkyvät lapsen silmiin ja jäävät mieleen.

kirjoittaja Kari Hallikainen

Lapsella on oikeus vanhempiinsa

Eräs lastenpsykiatri on sanonut, että jokainen lapsi tarvitsee äidin ja isän. Nykyisessä kaiken sallivassa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa haluaisin nostaa tämän peruskyksymyksen vahvasti esiin.

Vanhemmuuden lähtökohtana on se, että ymmärretään vanhemmuuden vaatimukset ja tehtävät. Silti niitä liioittelematta.

Vanhemmuus on luonnollinen ja yksinkertainen asia sinällään, mutta nämä perusasiat ovat jotenkin hävinneet nykyisessä yhteiskunnassa. Lapsen kehityksen kannalta on keskeistä, että lapsella on äiti ja isä. Mikään ei niitä voi korvata, koska vain omalla äidillä ja isällä on aito ”rakkaussuhde” lapsiinsa. Mikään virkasuhde ei voi saavauttaa samaa tunteen tasoa, samaa välittämisen astetta ja sitä hoivaamisen syvyyttä, johon omat vanhemmat pystyvät. Periaatteessa siinä on kaikki.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että äidillä ja isällä on omat tehtävänsä lasten kasvatuksessa. Äidin läheisyys ja hoivasuhde on mielestäni kaiken hyvää tekevä ”warm water”, jossa pieni lapsi elää ja elämisen voimaa. Isä tuo perheeseen muita arvoja ja elementtejä, jotka ovat erilaisia, mutta tärkeitä. Isä kautta lapsi kokee ulkoisen maailman, äidin kautta kodin lämmön ja sen, että yksi ihminen on minua varten.

Hyvään lapsuuteen liittyy tietysti monia asioita, mutta mitä pieni lapsi tarvitsee. Ei muuta kuin välittävän aikuisen lähelleen antamaan turvaa, hoivaa ja läheisyyden tunnetta.

Myöhemmin lapsen maailman kuvan laajetessa mukaan astuvat harrastukset ja kaverit. Maailma aukeaa kodista ulospäin. Jos tässä vaiheessa lapsi on saanut kodistaan perusturvallisuuden, uskon itseensä ja luottamuksen ihmisiin, on jo paljon voitettu. Rauhallinen ja turvallinen varhaislapsuus kantaa pitkälle.

Pieni lapsi on korvaamaton ja sanoisin, että vanhemmat ovat yhtä lailla korvaamattomia. Kuka voisi astua oman iskän tai äiskän paikalle – on vaikea etsiä korvaajaa.

Ilmo Pokkinen

rehtori

 

 

Kumppaneita ja lisätietoa