Välitä väkivallasta -blogi
Seuraa Violan henkilökunnan, hallituksen jäsenten ja asiakkaiden mietteitä.
Voit osallistua keskusteluun joko blogissa tai Facebookissa.

Kesän valoisat illat alkavat kääntyä syksyyn, ilmakin tuoksuu jo sille, että kohta alkaa arkinen aherrus. Perheet ja lapset valmistautuvat koulujen alkuun, lehdissä mainostetaan toinen toistaan hienompia koulureppuja.

Mitä kaikkea tuo uusi hieno koulureppu näkeekään kouluvuoden aikana, ja mitä sen sisältöön olisi tärkeä kasata penaalin ja sisäkenkien lisäksi? Yksi tärkeä seikka, joka vaikuttaa moneen asiaan on turvallisuus. Mitä jos reppu ei olekaan uusi ja hieno? Voiko se silti sisältää turvallisuuden tunteen? Tai vastaavasti, voiko joskus olla myös niin, että vaikka reppu olisi kuinka uusi ja hieno, sisällä ei olekaan turvallista.

Turvallisuuden tunne, perustavaa laatua oleva asia, joka vaikuttaa suuresti meidän toimintaamme. Miten turvallisuus sitten luodaan, miten se syntyy? Turvallisuuden tunne alkaa kehittyä heti syntymästä, turvallinen kiintymyssuhde lapsen ja häntä hoitavan aikuisen välille. Turvallinen kiintymyssuhde syntyy, kun aikuinen vastaa lapsen tarpeisiin oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla. Vauvalle jutellaan, laulellaan, leperrellään ja hymyillään ja kun vauva oppii hymyilemään, hänen hymyynsä vastataan. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, mitä kouluun menijän repussa sitten joskus on. Näiden avulla siellä on itsetuntoa ja kykyä uskoa siihen, että selviytyy ja myös kykyä pyytää apua jos sitä tarvitsee. Turvallisuuden tunne syntyy muun muassa siitä, että ihminen kokee olevansa hyväksytty yhteisöön (koulu, perhe, kaverit) sellaisena kuin on. Että hänen ei tarvitse muuttaa itseään tullakseen hyväksytyksi. Jokainen yhteisön jäsen vaikuttaa siis omalla toiminnallaan siihen, kokeeko yksilö olonsa turvalliseksi. Voiko hän ilmaista omia mielipiteitään ilman pelkoa tai häpeää siitä, miten yhteisö siihen reagoi.

Väkivalta on turvallisuuden tunteen vastakohta. Väkivalta aiheuttaa pelkoa, häpeää ja turvattomuutta. Väkivaltaisessa ilmapiirissä elämä kaventuu, ihminen ei voi olla oma itsensä tai toimia vapaasti. Kaikkea toimintaa värittää pelko siitä, mikä on reaktio juuri kyseisiin sanoihin tai tekoihin.  Ihminen muuttuu pikkuhiljaa näkymättömäksi  välttääkseen väkivaltaa. Jos väkivaltaa ja turvattomuutta kantaa repussaan, se näyttäytyy usein myös kouluyhteisössä jollain tavalla. Keinot, joilla on tottunut reagoimaan välttääkseen väkivallan, saattavat aiheuttaakin koulumaailmassa pulmia. Joku on se maailman kiltein lapsi, joku levottomin. Jonkun käytöksestä sitä ei vaan pysty millään arvaamaan. Siksi onkin tärkeää opettaa kouluissa ja oppilaitoksissa mikä kaikki on väkivaltaa ja miten kannattaa toimia jos kohtaa väkivaltaa. Ja tärkeää on myös kysyä, onko sinun elämäsi turvallista?

Väkivaltaa on monenlaista ja valitettavasti Suomi on lähisuhdeväkivallan osalta tilastojen kärjessä. Lähisuhdeväkivallan lisäksi kouluissa tapahtuvasta häirinnästä on keskusteltu viime vuosina laajalti, ja sitä osataan nykyään tunnistaa paremmin ja sitä myötä siihen osataan myös puuttua eikä sitä hyväksytä hiljaa. Koulukiusaaminen, sitä sanaa käytetään paljon. Valitettavasti välillä tuntuu siltä, että sana kiusaaminen vähättelee sitä, millaista turvattomuutta, mitätöintiä ja häpeää se saa kokijassaan aikaiseksi. Voisimmeko puhua väkivallasta? Sillä sitähän myös koulukiusaaminen usein on. Se on toisen ihmisen lyttäämistä ja alistamista, toisen elämän piirin kaventamista. Sana koulukiusaaminen on myös siksi ongelmallinen, että se ei tapahdu ainoastaan koulussa, kouluaikana. Se kulkee mukana koteihin, harrastuksiin, mihin tahansa ihminen meneekin sillä teknologia mahdollistaa sen, ja vaikka ei mahdollistaisikaan, se on kokijansa mukana aina. Koulukiusaamista on tutkittu paljon, erään tutkimuksen mukaan kiusaaja saattaa pyrkiä toista alistamalla esimerkiksi nostamaan omaa asemaansa tietyssä yhteisössä.

Hyvät tunne- ja turvataidot ovat tärkeä ennaltaehkäisevä keino kaikenlaiseen väkivaltaan. Niitä tulee opetussuunnitelman mukaan opettaa kaikissa kouluissa ja ne on nähty myös yhtenä tulevaisuuden tärkeimpänä työelämätaitona.

Hyvää ja turvallista koulupäivää ihan kaikille <3  Muistetaan omat ja toisten rajat!

Koulukuraattori, Lähisuhdeväkivallan avainhenkilöiden kouluttaja

Maria Merta,  Essote, Mikkeli

Milloin olet viimeksi leikkinyt?

Leikki on lasten työtä, eikä se pahaa tee meille aikuisillekaan. Heittäytyminen leikkiin ja arkisten asioiden unohtaminen tekevät oikein hyvää omalle hyvinvoinnille. Ja mitä lasten kanssa leikkiminen tarkoittaakaan lapsille? Voi sitä pienen ja isommankin lapsen riemua, kun aikuinen lähtee mukaan heidän leikkiinsä.

Leikki tarjoaa loistavan tilaisuuden aitoon vuorovaikutukseen lapsen kanssa sekä mahdollisuuden kurkistaa lapsen mieleen. Leikin tiimellyksessä lapsi saa kokemuksen, että aikuinen kuulee häntä, lapsi ja hänen tekemisensä ovat tärkeitä aikuiselle. Leikin aikana voi kuunnella lapsen aivoituksia ja oppia tuntemaan lasta entistä paremmin. Mitä lapsi tunteekaan ja kuinka hän asioita näkee ja kuvailee? Nämä tilaisuudet kannattaa käyttää hyväkseen. Kun tutustuu vähän paremmin lapsen mieleen, myös arkiset haastavat tilanteet voivat sujua paremmin.

Niin sanottu mielenlukutaito on tärkeä vanhemmuuden taito, koska lapsi ei aina osaa sanoittaa omia ajatuksia ja tunteitaan. Aikuinen voi auttaa lasta asettumalla tämän asemaan ja arvailemalla mitä lapsen päässä liikkuu. On hyvä muistaa, että lapsi ei kiukuttele vain kiusatakseen aikuista, vaan usein taustalla on lapselle jokin merkityksellinen asia. Kun malttaa pienen hetken pysähtyä ja pohtia lapsen aivoituksia oppii taas paremmin ymmärtämään häntä. Ja tämä sama sopii myös aikuisten väliseen vuorovaikutukseen, hetken pysähtyminen ja asian pohtiminen toisen kannalta tarjoaa hedelmällisemmän pohjan yhteiselle ymmärrykselle.

Leikkiminen tukee lapsen kasvua ja kehitystä, aikuisen tehtävä on mahdollistaa lapsen leikki ja tarvittaessa ohjata sitä. Leikin lomassa lapsi harjoittelee tärkeitä taitoja kuten mm. vuorovaikutus, toisen huomioiminen ja sääntöjen noudattaminen.  Mahdollistamalla lapsen leikki ja myös osallistumalla siihen tuemme hänen hyvinvointiaan ja kasvuaan kohti tasapainoisempaa ja onnellisempaa elämää.

Mitä leikkejä muistat omasta lapsuudestasi? Voisiko niistä jotain siirtää seuraavalle sukupolvelle? Itse muistan parhaiten 10 tikkua laudalla-leikin, sitä leikittiin niin kotona kuin koulussakin. Parasta oli, kun sai ison porukan kasaan ja mukana oli monen ikäistä leikkijää. Muistan vieläkin sen kutkuttavan tunteen, kun hyvä piilopaikka löytyi eikä kukaan meinannut keksiä missä olen.

Mitä jos nyt kesällä yllättäisit itsesi sekä lapsesi ja heittäytyisit leikin syövereihin? Voisit saada siitä hyvää mieltä itsellesi ja läheisillesi. Jos omasta muistista ei löydy yhtään leikki-ideaa, voit etsiä niitä leikkipankista. (https://leikkipankki.xn--leikkipiv-12ac.fi/haku) Myös kesäpolku-peli houkuttelee tekemään mukavia asioita yhdessä. (https://virtuaalikirja.fi/ensijaturvakotienliitto/wp-content/uploads/sites/7/2016/10/Luku-3-menetelma-Kes%C3%A4polku-peli.pdf)

Kun seuraavan kerran pihalla kuuluu ”26, 27, 28, 29, 30. Piilossa tai ei, täältä tullaan!” lupaan olla mukana juoksemassa piiloon ja heittäytymässä mukaan leikkiin!

Leikkisää ja aurinkoista kesää kaikille!

Katri Manninen
Erityistyöntekijä
Kieppi – kiertävä perhekeskus

”On olemassa asioita niin kipeitä ja vaikeita,

ettei niistä puhumalla selviä”

(Egotrippi – Matkustaja)

Puhuminen auttaa, mutta kaikista vaikeimmille tapahtumille ja ajatuksille voi olla vaikea löytää sanoja, tai niiden ääneen lausuminen pelottaa. Maalaaminen, kirjoittaminen ja muut niin sanotut luovat menetelmät voivat toimia väylänä omiin tunteisiin, toiveisiin ja tarpeisiin sekä menneisyyden tapahtumiin.

Miesten mieliä painavat esimerkiksi työelämän kuormittavuus, parisuhde tai sen päättyminen, yksinäisyys, päihteet, arjenhallinnan haasteet ja sukupuoleen liittyvät oletukset. Sukupuolistereotypiat vaikuttavat osaltaan siihen, että pensseliin tai kynään tarttuminen on jäänyt monelle miehelle ja pojalle vieraammaksi. Luovat menetelmät tuovat kuitenkin työskentelyyn miestenkin kaipaamia pehmeitä arvoja: humanismia, toivoa, yhteisöllisyyttä, välittämistä ja voimavarakeskeistä ajattelua.

Ihminen seuraa usein oman elämänsä pääjuonta, ja toisinaan sekä menneisyys että tulevaisuus näyttäytyvät sarjana epäonnistumisia. Kuvissa ja tarinoissa voi nähdä myös elämänsä sivujuonteita, joihin mahtuu iloisia, onnellisia ja jännittäviä hetkiä ja oma toimijuus vaihtelee. Oma rooli työelämässä, läheisissä ihmissuhteissa ja vaikkapa harrastusten parissa voi olla hyvinkin vaihteleva.

Runoudella on ylivertainen terapeuttinen potentiaali. Lyriikassa ihminen on tunteva, proosassa toimiva. Poesis tarkoittaa tekemistä (poein) jolla on päämäärä. Platon on todennut, että merkitysten maailma tulee näkyväksi taiteen ja tiedon avulla, mutta ennen kaikkea ”runollisen hulluuden” välityksellä. Sanat eivät ole vain sanoja, vaan niillä on symbolisia merkityksiä. Jos tavoitat ärsyyntymisen tunteen, joka nousee siitä kun joku käyttää jotain sanaa mielestäsi väärin, tavoitat sanojen monet merkitykset.

Kirjoitetun kielen metaforat auttavat etäännyttämään käsiteltäviä asioita turvalliselle etäisyydelle, ja tämä voi auttaa myös ohjaajaa esittämään asiakkaan pulman ja mahdollisia ratkaisuja siihen symbolisesti. Metaforat ovat elämyksellisiä ja mieleenpainuvia, mutta turvallisia. Runo on kuvaus jostain asiasta tai tunteesta, ja näin ollen tuo mieleen visuaalisen kuvan, joten se on luonteva johdatus myös esimerkiksi maalaus- tai valokuvataiteen pariin.

Niin sana- kuin kuvataiteessakin kauneudella on yhteys ihmetyksen kokemiseen, ja ihmetys vireyttää aivoja. Muun muassa Freud on puhunut ”sanojen loitsuvoimasta”. Taide mahdollistaa uusien merkitysten luomisen ja itsen uudelleen jäsentymisen, jopa puhdistumisen kokemuksen (katarssi). Sanataiteessa ja kirjallisuudessa keskiössä on diskurssi, ja merkityksiä yhteen nivova ja uudelleen luova keskustelu. Tiedostamattoman kerronnallistaminen tai kuvantaminen merkitsee sen muuttamista, uusi viestinnän väylä herättää merkityksellisyyden tunteita ja mahdollistaa reflektiivisen työskentelyn.

Tyhjän paperin kammo hellittää yleensä yhden rohkean viivanvedon jälkeen, mutta joskus voi olla helpompi peilata itseään valmiiseen kuva- tai tekstimateriaaliin. Tällöin ohjaajan vastuu materiaalin valinnassa korostuu, koska asiakkaan tai ryhmän mahdolliset erityispiirteet on otettava huomioon. On sanottu esimerkiksi, että somaattisesti sairaille parhaita ovat patoutuneita tunteita avaavat tekstit – sellaiset, joissa nousee esiin pelko, epätoivo, toivo ja kiitollisuus. ”We need the books that affect us like a disaster”, totesi Kafkakin

Asiakastyöhön sovellettavia luovia menetelmiä on yhtä monenlaisia kuin asiakkaitakin; kuvataide, sirkus, sanataide, kirjallisuus, tanssi, käsityöt, valokuvaus, elokuva, kaupunkitaide… Asiakkaan kanssa voi kirjoittaa kirjeen omalle lapselle tai keskustella psykodraaman keinoin menneisyyden henkilön kanssa. Luovat menetelmät ovat turvallinen tapa sekä palauttaa muistoja että vahvistaa omaa identiteettiä ja tunnetta itsen ja oman elämän jatkuvuudesta.

Parhaimmillaan luovat menetelmät tarjoavat ainutlaatuisia onnistumisen kokemuksia ja vahvistavat identiteettiä. Palkitsevimpia hetkiä ovat ne, kun luova toiminta saa aikaan kokemuksen ”Minä olen hyvä, minä kelpaan!”

Noora Lindroos
Yhteisökoordinaattori
Miesten asema/Viola ry

Jūratė Sučylaitė: Creative writing as a tool in rehabilitation and educational work
J. Ihanus: Sanat että hoitaisimme
J. Ihanus: Koskettavat sanat
https://www.suomentaideterapiayhdistys.fi/

Kumppaneita ja lisätietoa