VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry on perhe- ja lähisuhdeväkivallan avopalveluyksikkö.
Palvelemme sekä tekijöitä että uhreja.

Helmikuu

Tekstin on kirjoittanut 15-vuotias tyttö.
Hän kuvaa tunteitaan ja ajatuksiaan perheväkivallan keskellä elämisestä fiktiivisen novellin keinoin.

Se katseli huoneensa ikkunasta ulos. Lumi oli peittänyt maan ja aamun kirpeä pakkanen oli reunustanut katon reunan terävillä jääpuikoilla. Peltoa oli niin pitkälle kuin silmä jaksoi kantaa.

Se hiljaa aukaisi ikkunan ja antoi kylmän tulla sisään. Se alkoi katseellaan etsimään lattialla lojuvia vaatteita. Armeijanvihreä pusero ja mustat samettihousut. Se nappaa vanhan nuhjuisen reppunsa lattialta ja astuu painavin askelin alakertaan.

Alakerrassa tuoksuu tuore leipä ja joulu. Takanreunuksella on kortteja ja monta kynttilää, jotka se tapaa illalla sytyttää. Se hörppii pikimustaa kahvia ja tuijottaa vanhaa ukon raatoa sohvalla.

Perkelettäkö sie kolistelet sielä?”, ääni huutaa. Tyttö vain istuu hiljaa ja kohottaa katseensa piirongin päällä olevaan äitivainajan valokuvaan ja huokaisee. Sen silmiin nousee kyyneleitä ja kasvot peittää surullinen ilme.

Mitä sie sielä koulusaki tehet ko maatilaemännäks sie kuulut niinku muuttii akat…kuulikko?”

Tyttö nousee pöydästä ja laskee kahvikupin käsistään, kävelee naulakolle eteiseen ja pukee takkia päälleen. Sen hento vartalo peittyy ja näyttää, että takki painaa ainakin tonnin.

Häh! Nulikka!

Ei se koskaan puhu mitään. Ei sen jälkeen kun Aino kuoli. Nyt se viimeisillä voimillaan aukaisee ulko-oven ja huojahtaa siitä ulos, sulkee oven perässään. Isän huudot jäävät oven toiselle puolelle. Tyttö on sairas ja väsynyt. Se lähtee tarpomaan paksuun hankeen, kunnes ei jaksa enää ja jalat pettävät alta. Tyttö kaatuu hankeen eikä enää halua nousta ylös.

Illalla isä löytää paleltuneen ruumiin kuistin edestä.

Share This Post:

Comments ( 0 )

    Leave A Comment

    Your email address will not be published. Required fields are marked *

    Kumppaneita ja lisätietoa