VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry on perhe- ja lähisuhdeväkivallan avopalveluyksikkö.
Palvelemme sekä tekijöitä että uhreja.

Nautitaan vauva-arjesta!

Vauvan päivää vietetään perjantaina 27.9.

Vauvan päivä on syyskuun viimeinen perjantai ja ensimmäisen kerran vauvoja juhlistettiin Vauvan päivänä 29.9.2017. Vauvan päivän tarkoituksena on kohdistaa huomio vauvoihin – yhteiseen tulevaisuuteemme. Vauvan päivänä eripuolilla suomea järjestetään tapahtumia, joista saat lisätietoa www.vauvasuomi.fi  sivuilta.

Vähin, miten voit Vauvan päivään osallistua, on tervehtiä vastaantulevia vauvoja iloisesti!

Omalta osaltani haluan osallistua Vauvan päivään kirjoittamalla tämän blogikirjoituksen ainutlaatuisista vauvoista ja varhaisesta vuorovaikutuksesta.

Jokainen meistä on kuullut sanat varhainen vuorovaikutus, mutta mitä se käytännössä on? Mikä on sen merkitys lapselle? Miten voin olla hyvässä vuorovaikutuksessa vauvan kanssa?

Vuorovaikutus on ikään kuin silta kahden mielen välissä: kuinka huomioin ja ymmärrän toista ja vastaan toisen viesteihin. Vanhemman ja vauvan välinen vuorovaikutus alkaa kehittyä jo raskausaikana, kuinka vanhempi huomioi vauvan liikkeitä, mitä tulevasta vauvasta ajatellaan. Vastaavasti vauva kuulee ääniä ja tunnistaa synnyttyään esimerkiksi musiikkia, jota on toistuvasti kuullut raskausaikana. Hän tunnistaa oman äidin äänen ja hajun.

Syntymän jälkeen vauvan ja vanhemman vuorovaikutus muuttuu vastavuoroiseksi, vanhempi näkee vauvan ja pystyy huomioimaan vauvan ilmeet ja eleet sekä reaktiot erilaisiin asioihin. Vauva taas rekisteröi sen, kuinka hänen viesteihinsä vastataan, onko hänen tarpeensa tulleet huomioiduiksi, kuinka häneen katsotaan, ja miten hänestä ajatellaan. Vauvalla on syntymästään asti kyky ja tarve olla vuorovaikutuksessa, se kuuluu yhtä tärkeänä osana vauvan hyvinvointiin kuin uni ja ravinto.

Suhteessa vanhempiinsa ja muihin läheisiin ihmisiin vauva oppii, millainen hän itse on, miten häntä kohdellaan ja kuinka hän itse vaikuttaa muihin ihmisiin. Vauva rakentaa näistä kokemuksista mieleensä mallin yhdessä olemisesta. Se on pohja sille, miten hän tulee myöhemmin ennakoimaan vuorovaikutustilanteita, osallistumaan niihin, havainnoimaan ja tulkitsemaan niitä. Kun vauva viestii ja tarvitsee huomiota ja vanhempi on herkkänä näille viesteille, mahdollistuu se, että vanhempi tulkitsee vauvaa tarpeiden kannalta oikein ja vastaa niihin johdonmukaisesti. Tästä vauvalle tulee turvallinen ja luottavainen olo. Vauvalle muodostuu mielikuva itsestään: minä olen hyvä, minusta on iloa, minun tarpeeni ovat tärkeitä. Näin vauva luo pohjaa hyvälle itsetunnolle ja minäkuvalle. Vauvan luottamus ja perusturvallisuus heijastuvat lapsen myöhemmissä ihmissuhteissa. Lapsi oppii vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa sosiaalisia taitoja sekä säätelemään omia tunteitaan, tämä on lapsen psyykkisen kehityksen kannalta tärkeää.

Vauva kutsuu vanhempiaan vuorovaikutukseen jo olemuksellaan. Vauvan keinoja viestiä ja olla vuorovaikutuksessa vanhempansa kanssa ovat mm. itku, katsekontaktin ottaminen, hymyily, kujertelu, tarttuminen, käsien ojentaminen ja jokeltelu. Erityisesti vauva nauttii hellimisestä, läheisyydestä ja vanhemman kasvojen katselemisesta. Vauva lukee vanhemman katseesta ja kosketuksesta: olen rakastettu, ihana ja erityinen. Ensimmäisen vuoden aikana ei niinkään ole tärkeitä sanat, joita sanotaan, vaan se miten ne sanotaan. Äänenpainot, puheen rytmi, ilmeet ja eleet ovat tärkeitä samoin se, minne suuntaat huomiosi vauvan kanssa ollessa, katsekontakti vauvaan on tärkeä. Myös kosketus, erityisesti ihokosketuksissa oleminen, on tärkeä keino olla vuorovaikutuksessa vauvan kanssa.

Ei riittävän hyvään varhaiseen vuorovaikutukseen ihmeitä tai temppuja tarvita. Se rakentuu kaikesta vauvan ja vanhemman yhdessä olemisesta, tekemisestä ja kokemisesta. Tavallinen lapsiperheen arki, jossa vauvan perustarpeista huolehditaan säännöllisesti, tutuin rutiinein ja jossa hänelle osoitetaan rakkautta, hyväksyntää ja turvallisia rajoja on hyvä perusta kasvulle ja varhaiselle vuorovaikutukselle. Vaipan vaihto, ruokailu, kylvetys, nukkumaan laittaminen, ulkoilu, leikkiminen, loruilu, lohduttaminen, satujen lukeminen ja muut arjessa toistuvat yhteiset hetket ovat niitä, joissa kohdataan, seurustellaan, jaetaan kokemuksia, osoitetaan ja jaetaan tunteita, opetellaan yhdessä elämistä ja ollaan vuorovaikutuksessa. Yhteisellä tekemisellä ei aina tarvitse olla päämäärää, tärkeintä on olla kiireettömästi yhdessä ja jakaa samoja kokemuksia, tunteita, ihmettelyä vauvan kanssa.

No, miten sitten kännyköiden, tablettien ja sosiaalisen median yhdistäminen vauva-arkeen? Arjessa älylaitteiden käyttäminen on välttämätöntä ja osa tätä aikaa, eikä se varmasti tule muuttumaan. Jokainen vanhempi voi kuitenkin huomioida ja miettiä omaa käyttäytymistään älylaitteiden kanssa. Vaikuttaako se vuorovaikutukseeni lapseni kanssa? Tulevatko lapseni tarpeet ja viestit huomioiduksi? Huomaanko tyytyväisen vauvani hienovaraiset viestit, katseen hakeutumisen silmiini? Pystynkö huomioimaan ja vastaamaan vauvan tunnetilojen muutoksiin? Vastaanko reaktiollani vauvalle vai onko oma reaktioni vastaus jollekin mitä näin netistä? Jos yhtään jäit pohtimaan näitä asioita, niin suosittelen lukemaan alla olevat lyhyet artikkelit ja tekemään oman päätöksen siitä, milloin on älylaitteiden käyttämisen aika ja milloin voin olla niistä irti.

Nautitaan siis ainutlaatuisista vauvoista ja heidän maailmaansa tutustumisesta, heissä kasvaa yhteinen tulevaisuutemme!

Linkit: https://www.vau.fi/Perhe/Vanhemmuus/varastaako-kannykka-huomion-pois-lapsiltasi/

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/08/aiti-tai-isa-unohda-alylaitteet-ja-keskity-vuorovaikutukseen-vauvasi-kanssa

https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-ja-kasvatus/lapsen-ja-vanhemman-varhainen-vuorovaikutus/

Share This Post:

Comments ( 0 )

    Leave A Comment

    Your email address will not be published. Required fields are marked *

    Kumppaneita ja lisätietoa