VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry on perhe- ja lähisuhdeväkivallan avopalveluyksikkö.
Palvelemme sekä tekijöitä että uhreja.

Kalle

Alaotsikko, jos tarpeen
Keksitty nimi

Haastattelumateriaalit ovat Ajoissa apua perheväkivaltaan (AAP) -hankkeesta, jossa haastateltiin parisuhdeväkivallan uhreja ja tekijöitä. Yksilöhaastatteluja tehtiin vuosien 2007–2008 aikana yhteensä 17 kpl, ja sivulle on kerätty otteita haastatteluista. Haastateltavien nimet ja muut tunnistetiedot on muutettu.

No siis väkivaltahan on mun käsityksen mukaan fyysistä ja se voi olla henkistäkin. Okei, joskus aikoinaan en vielä ajatellu niin paljon, et se voi olla henkistä. Mut täällä sen on oppinu ymmärtämään, et se on myös henkistä eikä pelkästään fyysistä. Et on se sen verran avannu silmiä. Et oon mä aina tienny, et se voi olla henkistä, mut se on aina vähän ollu sellanen häilyvä raja, et riippuu vähän niinku sanoista tai mitä niillä niinku tarkottaa niillä sanoilla tai itse sillä sanomisella. Et se on sitten ihan sama mitä sanot, kyl se sen saman asian ajaa.

No en mä nyt oo pitäny sellasia sanoja pahoina, ku tyhmä, idiootti…ääh lehmä, se on sellanen loukkaava sana. Et tälläsiä sanoja en oo pitäny niinku semmosina suoranaisesti, mutta onhan ne sitäkin. No pahoja on kaikki, tää surullisen kuuluisa h:lla alkava sana, et kylhän sen jo sanastakin tietää, et se on erittäin paha, erittäin loukkaava sana ja…mitä niitä nyt käytännön kielessäkin kuulee, ne on niitä…ne on vaan sanoja. — tää liittyy enemmän siihen kokonaisuuteen, et jos sieltä ois tää fyysinen puoli kokonaan pois ni ehkä se oiskaan niin paha. Mut ku siellä on se fyysinen puoli ja samat on siellä mukana, ni se tekee siitä ei toivottuja tai pahoja sanoja. Et jos siellä ei ois, mun ajatusmaailmalla, sitä fyysistä puolta mukana, se ois tämmöstä verbaalista ni sillon ne ei ois niin pahoja sanoja. Se on mun ajatus ja täällä se niinku on konkretisoitunu.

: Niin, että usein kuulee puhuttavan siitä, että se liittyy siihen ainoastaan ja vain. Et muuten ei puhuta eikä pussata. No yks sitten näihin riita-asioihin liittyen tuli mieleen, kun sanoin tossa et ei puhuta eikä pussata, ni tää puhuminen on meillä ollu sellanen kompastuskivi. Et sillä ois varmaan moni asia säästynyt ja jääny tapahtumatta, puhuminen. Mun mielestä se ei oo mulle vaikeeta, se puhuminen, koska mun mielestä se o just se tapa, millä asioita pitää selvittää. Sitten taas emäntä ottaa aina sen kannan, et jos mä jotain asiaa puhun tai kerron, et mä sitte samalla muka haukkusin häntä, mitä mä en kyllä tee. Et hänelle tulee vaan sellanen fiilis, et häntä moititaan, tässä keskustellaan ja phutaan hänen virheistään. Eihän se niin oo, kyllähän se on niinku molemmin puolin.

Siin on niinku just, en tarkota mitäänpettämisiä tai tämmösiä, mut sellasia mitkä on mulle aina ollu selviä ja oli exänkin kanssa, et jos nyt vähän valotetaan tota alkoholiasiaa, ni exän kanssa ne paheet oli mun kontolla. Exä ei käyttäny alkoholia juuri ollenkaan, eikä se taas ite puuttunu mun alkoholinkäyttöön, koska kun hän ei käyttäyny, ni en minäkään sitä sit hirveesti käyttäny. Siihen liittyy niinku tämmönen, kun kaveritkin saatto sitä ihmetellä et ku mä aina välillä soitin sille, missä oon ja millon tuun, ja uuden kanssa oli sit taas sitä, kun hän käyttää paljon…me ei käytetä kotona sitä, siellä ei ollenkaan, vaan aina baarissa. Sille semmonen oli vähän vierasta. Et sille, kun se on baarissa ja sanoo et tulee kohta ni…mun ksäityksen mukaan kohta on puolen tunnin sisällä tai tämmöstä. Hänelle kohta saatto olla viis tuntii. Eli sitä kautta se luottamus niinku…sitä ei oo tullu. Ja tätä kautta oon tyhmyyttäni vajonnu samaan. Eli en mä enää tänä päivänä oo välttämättä ilmottanu, missä mä oon. Niinku exälle ilmotin aina. Et en käytä sanaa kohta, koska ei se hänellekään merkitse mitään. Et mä tuun sit ku mä tuun. Okei sen mä teen, et mä ilmotan et nyt mä lähden tulemaan, mitä hän ei kyllä osaa tehdä ollenkaan. Sitä kautta tämmönen luottamus. Ja sittenkin tää rahankäyttöluottamus. Ja tähän alkoholinkäyttöön liittyen tämmönen et missä on ja mitä tekee, koska mun mielestä yks osa sitä on se, et osaa olla rehellinen. Mulla se ei oo koskaan ollu ongelma, et se on ollu mulle yks luottamuksen osa. En tarkota, et kaikki ihmiset sitä tekee, mutta kun alkoholi on kuvioissa mukana ni siinä voi sattuu mitä tahansa, molemminpuoli, en mä sitä väitä et oisin puhdas pulmunen. Ja nyt se on sitten murentunu mun puolelta, koska hän ei osaa sitä käyttää.

No sit jos tuli näitä riitoja, mistä ne nyt aina alko, mut…alkoholi niissä oli aina mukana kuvioissa, et sit ku tuli niitä riitoja ni sit tuli kaivettua näitä raha-asioita tai näitä tulemisia ja menemisiä…ja sit tietenkin kun ne on totta, ni ne loukkas häntä ja sit tietenkin sieltä rupes tulemaan takasin päin. Ja jossain vaiheessa se meni siihen pisteeseen, et se meni yli äyräiden ja sit tuli käytyy kiinni. — …ja tietenkin yks sellanen vaikuttava tekijä on aina siinä se…meillä varsinkin ollu se, et jommankumman pitää saada sanoo se viimenen sana. Ja sit jos siinä välillä näytti siltä, et mä en saa sitä viimestä sanaa, ni sit siinä tuli semmonen…no, hermot meni.

No se (henkinen väkivalta) voi olla ehkä helpompaa, koska yleensä niihin liitty tää haukkuminen, ei aina mutta useimmiten. Saattasko vielä olla niin, et jos mä jätin haukkumatta ni sillon tarrasin kiinni. Ei ihan faktaa, mut sellanen mielikuva ois. Et jos ei haukkunu ni tuli useemmin käytyy kiinni ja sit jos haukku ni ei tullu. Koska ilmeisesti siinä haukkumisen aikana ymmärs, et täs ei ihan kaikki oo kohallaan ja sen sai loppumaan tai osas lopettaa.

…etten mä oo ollu semmonen, en koskaan käyny exään kiinni ja me hyvin vähän ylipäänsä riideltiin. Me ei tehty sitä, ehkä ois voinu, koska oin oppinu sit sitä koska riitelemistäkin täytyy opetella. Sitte Taijalle se on ollu…sillain et, mitä oon ymmärtänyt, se on hänelle ollu normaalia, et riidellään. Okei, ilman väkivaltaa tietenkin, mut se on kyllä kokenu väkivaltaa ennenkin…ja siinä oli mulla yks syy, miks mä lähin. Hänen kehotuksestaan, mutta myös ite tulin siks, et tää lasten isä on hänet joskus, on lyöny ihan kunnolla ja tän teinin nähden. Ja itelle tuli se olo, et en mä haluu olla yhtä huono kun se. Se, et se on kokenu sen joskus ja vielä sieltä pahimmasta päästä, ni se että se joutuis sen kokeen uudestaan, ni se on aivan hirveetä. Et kun se on sillon pelänny, et sen ei tarvis nyt pelätä. — No…ensimmäinen on tietysti se, et voi vittu, mitä tuli tehtyä. Ja…mutta sitten kumminkin, kun sitä ei ollu aikasemmin tehny, et se kävi ensimmäisen kerran, ni ei olettanu, et se tapahtuis toisen kerran. Se oikeestaan oli vähän semmonen…et se vaan meni, eikä hirveesti herättäny ajatuksia tai mitään tälläsiä, et Taija vois pelätä. Kun niin ei ollu aikasemmin tapahtunu ni kai sitä oletti, et tää li vaan yks ainutlaatuinen episodi, jota ei toista kertaa tapahdu. Mut sit kun se tapahtu toisen kerran, ni sit sitä rupes itteki, et mennään väärillä jäljillä ja poluilla, et eihän tää oo oikein. Sit se tietysti eka kerta se ei juurikaan mitään morkkiksia aiheuttanu, mu toinen kyllä…et ymmärs sen, mitä on tehny. Ja sitten sillon sen ymmärs myön sen ensimmäisen kerran. Et sillon sitä ei ees ajatellu, et se meni vaan, that’s life.

Et jos oot omasta mielestä oikeessa ni tota pitäs saada siltä toiselta puolelta se hyväksyntä, et hei sä oot oikeessa. Okei sen pitäs toimii tietysti myös toisinpäin, mut se oikeessa oleminen ja se viimenen sana et hei mä oon mies tai jotain siihen liittyen. En tiedä sitten, onks siinä mitään taustaa…et niinku voittaa, et tavallan niinku voittaa, viimenen sana, voittaa. Kun on ikänsä urheillu, ni kyl siellä nyt haluu voittaa. Oisko siinä niitä sellasia elementtejä. Ja tietenkin sieltä päin tuleva se vastareaktio, minkälainen se on. Et se on nyt väärä sana lähtee hakeen semmosta et toisen osapuolen pitäs alistua, et mä en semmosta sanaa käyttäs itseni kohalla et mä semmosta vaatisin. Mutta just se, et jos oot oikeessa ni sen myöntäminen. Sit siin on se voittaminen ja viimenen sana. Et jos sieltä tulee vielä lisää, ni sillonhan ne sotii vaan lisää.

Share This Project:
Kumppaneita ja lisätietoa