VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry on perhe- ja lähisuhdeväkivallan avopalveluyksikkö.
Palvelemme sekä tekijöitä että uhreja.

Minna

Alaotsikko, jos tarpeen
Keksitty nimi

Haastattelumateriaalit ovat Ajoissa apua perheväkivaltaan (AAP) -hankkeesta, jossa haastateltiin parisuhdeväkivallan uhreja ja tekijöitä. Yksilöhaastatteluja tehtiin vuosien 2007–2008 aikana yhteensä 17 kpl, ja sivulle on kerätty otteita haastatteluista. Haastateltavien nimet ja muut tunnistetiedot on muutettu.

No tota, väkivalta on sellanen äärimmäinen keino hallita toista ihmistä kaikilla elämän osa-alueilla silloin kun tuntuu että pitää saaha ylivalta ja sitä ei pysty sitten muilla keinoilla saamaan. Ja se on niinku sellasen ehkä sadistisen ihmisen  se näkemys siitä, miten toisen ihmisen elämä saahaan kokonaan haltuunsa. Ja miun kohalla, ku on ollu henkistä ja fyysistä väkivaltaa, ni kyllä se on enemmän ollu sitä fyysistä. Tällästä ihmistä, joka käyttää niinku molempia… että väkivaltahan on paljon muutakin, kun se, että mennään kiinni.

No miun täytyy kyllä sanoo, että meillä oli ihan alusta lähtien fyysistä väkivaltaa. Ja sitten pikku hiljaa vuosien varrella sitä jotenkin turtu siihen tilanteeseen, siihen henkiseen väkivaltaan ja alistamiseen sillä tavalla, että sitä ei sillon edes osannu luokitella epänormaliks. Sitä aatteli, ku mie oon tän ihmisen kanssa, että tää ihminen on vaan tämmönen.

…että pikku hiljaa se ihmisen oma minuus hävitetään sillä tavalla, että se jotenkin supistuu se elämänpiiri ja sit loppujen lopuks se ei oo ko siinä kotona. Ja just et siun kuuluu tehä tätä ja siun kuulu tehä tuota, et tiiät et siun on pakko tehä, et sie haluut…et sie piet sillei, että se toinen ihminen on tyytyväinen. Sillei mie tarkotan just arkipäiväsiä juttuja, vaikka että joku paidan silittäminen tai tämmönen. Mutta jos sie tiiät, että siun on pakko, että muuten teillä ei mee niin sanotusti hyvin, ni mie käsitän sen semmoseks alistamiseks.

No just pikku hiljaa näin vuosien varrella mitä tota ni…just et sie et saa tehä näin sie et saa tehä noin, siun kuuluu tehä näin ja siun kuuluu tehä noin. Ja sit loppupeleissä mie vaan sit huomasin, et meillä oli jo lapsetki ja mie opiskelin ja sitte mies vaan niinku sanoo miulle, et sie et mitään muuta tee ku meet vaan ovesta ulos ja tuut illalla pois ja koti jää hoitamatta ja lapset jää hoitamatta. Et sit loppupeleissä syyllistettiin miun opiskeluista ja myöhemmin sitte, tai töissähä mie oon käyny aina, mut sit opiskelujen jälkeen siitä työssäkäynnistä ja…että se vaan tapahtu, jotenkin salakavalasti. — Ja sitte ku sitä on niin sokee ja lumoutunu siitä toisesta ihmisestä…ni mie muistan, että miun ex-mies osas olla hirveen katuva ja hirveen ihana, että rakas mie en koskaan satuta sinua enkä halua sinulle pahaa että kyllähä sie ymmärrät. Että tällästä sitten.

Mie olin ite just täyttäny kaheksantoista ja tota, sithä sitä käytiin tuolla baareissa ku sinne kerran päästiin…ni mustasukkasuustilanteita. Mie muistan sellasenkin kerran, ku mie juttelin miun entisen luokkakaverin, jonkun miehen, kanssa baarissa. Ni miun mies suuttu niin kovasti, että se tuosta baarista aina taksikopille asti naaras miua hiuksista sillä tavalla, että mie laahauduin maasta perässä. Ja mie yritin vielä pyytää taksikuskilta apua ja hän ei kommentoinu mitenkään sitä asiaa, hän ei uskaltanu. Mutta hän teki väärin siinä.
Voin sanoo miun ex-miehestä, että hän oli semmonen että…siis joka kerta, kun hän tuli esimerkiks kotiin, ni sitä jännitti etukäteen, millä tuulella se on. Että se oli koko ajan sellasta varpaillaoloa se elämä. — Hän tiesi aina, kun tulin töistä, hän tiesi aina minkä aikaa miulla aina meni. Ja sit jos siitä poikkes siitä aikataulusta ni sit se oli hirvee hämmästyksen aihe ja sitte…se on kontrollointia, että mie en päässy mihinkään kavereittein kaa, et mie en päässy ees jumppaan. Ja sillon kun lapset oli pieniä eikä heitä voinu jättää keskenään, ja hän tiesi että mie kerran viikossa siinä vaiheessa kävin jumpassa, ni hän aina järjesti itellesä jonkun jutun sillon. Ja hänhän oli vapaa menemään ja tulemaan ja hänen ei tarvinnu ilmotella.
Sekin on jännä, ko mie oon ollu taloudellisessa vastuussa koko meijän liiton ajan, miun exä ei oo koskaan tehny päivääkään töitä.
Hän ei ollut mikään halailutyyppi. Eikä hän tykänny, että häntä mentiin niinku halaamaan siinä mielessä, että tässä on miun mies, että otetaan kaulasta kiinni. Ei tykänny…jos miettii, ni mie aattelen, että voisko se olla sitä, että hän ei oo sillon alotteellinen, siis jos se, jota hän haluaa alistaa, ni se tekee…että vaikka se on pelkkä halaus, ni se toinen tekee jotenkin se alotteen tähän hommaan ja…että tuleeko hänelle sitten pelko, että hän ei hallitse tätä tilannetta. Et hän haluaa pyrkiä kontrolloimaan.

Sitä on vaan niin turtunut, että…no, mie oon aatellu sen sillein, että oma minuus pikkuhiljaa katoaa sillein…että sitä vaan tulee sellanen ihmeellinen vääristyny, että se vääristyy se koko…kun se minuus häviää johonkin, kun se on jotain muuta kun sen pitäs olla, ni sitä tulee semmonen outo vääristyny ajatusmaailma, et näin tän vaan kuuluu mennä.

Share This Project:
Kumppaneita ja lisätietoa