VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry on perhe- ja lähisuhdeväkivallan avopalveluyksikkö.
Palvelemme sekä tekijöitä että uhreja.

Vanhemmuus ja vanhempana oleminen on taitolaji. Jokainen vanhempi lienee haluaisi, että omasta lapsesta kasvaisi onnellinen ihminen. Omia lapsia haluaisi suojella liian suurilta kolhuilta, mutta elämä on sellaista, että se voi tuoda mukanaan yllätyksiä ja ylivoimaisia vastoinkäymisiä. Suuri apu vastoinkäymisten kohtaamiseen tulee siitä, millaiset eväät on lapsuudessaan omassa perheessään saanut. Onko tullut kohdatuksi ja nähdyksi omana itsenään, miten on lohdutettu ja onko saanut kasvaa turvassa ilman pelkoa. Lapset, jotka ovat liiaksi jääneet omaan varaansa, kehittävät itsesäätelyn keinoja, mutta jäävät autonomisen hermostonsa armoille. Nämä pako-hyökkäysmekanismit saattavat sitten aikuisenakin laueta tilanteissa, joissa jokin pieni asia muistuttaa hermostoa siitä, että tilanteessa on jotain epämiellyttävää tai uhkaavaa. Lapsi (ja myös aikuinen) tarvitsee ihmisen, johon tukeutua ja turvautua, kun tunteet kuohuu tai on turvaton olo. Ilman turvallista suhdetta toiseen ihmiseen ei itsesäätelykään kehity. Mielenterveysseuran uusi kirjanen ”Näe ja kuule minut” antaa peruseväät vanhemmalle siihen, miten lapsen kasvua voi vanhempana tukea.
https://mieli.fi/sites/default/files/materials_files/kuule_ja_nae_minut_.pdf

Lempiteemani työssäni -ja muutenkin näin tuoreena mummona – on nykyisin lapsen oikeus hyvään vanhemmuuteen, ei pelkkään vanhemmuuteen. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi, mutta millainen on riittävän hyvä vanhempi? Jonkinlaisia laatuvaatimuksia vanhemmuuteen olisi syytä olla, kun nykyisin tiedetään hyvin lapsuusajan epäonnistuneen vuorovaikutuksen ja toistuvien turvattomuuden kokemusten vaikutukset koko elämään. Viime viikolla Hanasaaressa oli Suomen ensimmäinen ACE-konferenssi. ACE-tutkimus on amerikkalainen pitkittäistutkimus lapsuudenaikaisten elämänkokemusten vaikutuksista fyysiseen ja psyykkiseen sairastavuuteen. Esittelytekstissä kiteytettiin asia näin: ”Lapsuudenaikaisilla elämänkokemuksilla, niin suotuisilla kuin haitallisillakin on vahva vaikutus lapsen tulevaisuuteen: elinikäiseen terveyteen ja hyvinvointiin sekä myös väkivallan käyttämiseen ja sen kohteeksi joutumiseen. Lapsuudenaikaisilla kokemuksilla on siten merkittävä kansanterveydellinen ja yhteiskunnallinen merkitys.” Myös traumatutkimuksesta tiedetään lapsuudenaikaisen voimakkaan stressin vaikutukset aikuisen mielen ja kehon sairastumiseen. Yksi kriteeri riittävän hyvälle vanhemmuudelle on yksinkertaistettuna turvallisuus ja turvan tarjoaminen omalle lapselle.

Mietin tässä aamulla, kuka voisi olla esimerkki riittävän hyvästä vanhemmasta. Mieleen putkahti Muumimamma, jolla on aimo ripaus lempeyttä, ratkaisuja pulmiin ja mikä tärkeintä, hän tietää elämän perustavanlaatuiset asiat kuten ”Kaikki hauska on hyvää vatsalle” ja ”Kaikki tarvitsevat lämpöä ja valoa, jopa Mörkö”. Muumimamma tuli mieleeni ehkä siksi, että olen käynyt kirjeenvaihtoa erään taiteilijan kanssa, jonka ex-kumppani on vainonnut ja häiriköinyt häntä 30 vuotta. Hän luki kesällä kaikki Muumikirjat ja kertoi tarinan, kun muumitalo täyttyi vedellä ja Muumimamma huolehti, miten nyt juodaan kahvit. Mamma sai uuden näkökulman kahvinkeittoon sukeltaessaan kahvikuppeja keittiöstä. Näkökulman vaihtamisen taito ja joustavuus ratkaisujen etsimisessä tekee ainakin hänestä mukavan vanhemman.

Elämänkriisien koetellessa kannattaa muistaa myös Muumien viisaus: ”Useimmat loput ovat myös alkuja.”

Pia Marttala
psykologi
Tukikeskus VARJO

 

 

Share This Post:

Comments ( 0 )

    Leave A Comment

    Your email address will not be published. Required fields are marked *

    Kumppaneita ja lisätietoa